Sunnuntain aamukahvi

Lähes jokaisena viikonlopun aamuna sama ajatus nousee mieleen: hitaat aamut ja rauhassa juotu aamukahvi on yksi parhaimmista asioista mitä tiedän. Lisääntyvän valon myötä aamuista on tullut entistä ihanimpia, kun koko asunto tulvii auringon säteissä.

Keväässä on taikaa. Joka vuosi elää tietoisemmin luonnossa tapahtuvista muutoksista ja seuraa hiljalleen herääviä silmuja puissa ja vihrenevää ruohikkoa.

On kiehtovaa lukea aikaisempia tekstejäni. Edellinen oli joulukuulta. Olen haaveillut ja varmaan tulen haaveilemaan vielä hyvin pitkään, että saisin päivitettyä blogia tai ylipäänsä kirjoitettua enemmän säännöllisesti. Kirjoittaminen kuitenkin jäsentää hyvin ajatuksia. Ja auttaa ajatusryöppyjen purkamisessa selkeämmiksi kokonaisuuksiksi.

On kiehtovaa, miten iän lisääntyessä oma ajatuksen juoksu ei vähene, mutta siihen suhtautuminen muuttuu. Tunteet ja niiden kokeminen ovat voimistuneet vuosi vuodelta, mutta ne eivät määritä samalla tavalla itseä tai omaa olemista. Varmasti se on sekä ikää mutta myös taitoa.

Mieli ja sen mahdollisuudet kiehtovat minua. Olen jo vuosia tutkinut, lukenut ja harjoitellut erilaisia mielenhallinta- ja meditaatiotekniikoita ja ottanut käyttööni itselleni sopivat palaset.

Vaikka haaveilenkin jooga- ja meditaatioretriiteistä Himalajan vuoristoissa tai Intian ashrameissa, eniten mielitreeneistä saa irti arjessa, kotona tai työpaikalla. Hetkissä ja tapahtumissa, jossa me kuitenkin elämme suurimman osan vuotta.

Rauhoittuminen, rentoutuminen, omien ajatusten ja tunteiden tutkailu on yhtä lailla sekä helppoa että äärimmäisen vaikeaa. Mutta joka kerta valtavan palkitsevaa.

On tärkeää pitää sekä kehosta että mielestä huolta. Niitä ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Eikä koskaan tulla valmiiksi.

Sisäänpäin kääntyminen on ihanaa. Kun saa itsensä pysäytettyä, sinne meinaa hukkua välillä liiankin helposti.

Sunnuntai.

 

DSC_0688.jpg

Advertisements

Tee tavoitteestasi tapa

inkeroinen

Miettiessäni mitä kirjoittaisin tänä aamuna, mieleeni ei tullut mitään. Haluaisin kirjoittaa ja etenkin kirjoittaa säännöllisesti tekstiä, mutta jostain syystä etsin aina inspiraatiota tai aihetta, josta kirjoittaisin. Kuitenkin inspiraatio oikeasti iskee vain hyvin harvoin tai sitten aivan väärässä paikassa.

Jotta saisin kirjoittamisesta säännöllisen harrastuksen, minun pitäisi tehdä siitä ensin tapa. Ei välittää sisällöstä tai tekstin pituudesta, vaan siitä, että tuotan tekstiä säännöllisesti esim. tietyn määrän viikossa tai tiettynä ajankohtana. Kun halutaan aloittaa esim uusi harrastus tai tehdä jostakin toiminnasta pitkäkestoista ja jatkuvaa (esim. liikuntaharrastuksesta), se onnistuu vain, kun toiminnasta luo tavan eli automaattisen toiminnan.

Kuinka tehdä tavoitteesta tapa? Tapojen luominen vaatii ensin tavoitteen, mahdollisimman pienen ja saavutettavissa olevan. Onnistuminen ruokkii uutta onnistumista. Lisäksi se vaatii alussa tietoista työtä ja sunnitelmallisuutta. Opetat itseäsi toimimaan uudella tavalla.

Aina uudesta harrastuksesta ei tule pysyvää. Uuden tavan oppiminen vaatii valtavasti toistoja. Usein jossain kohtaa aletaan lipsua uusista rutiineista. Silloin vaaditaan myös tahtoa laittaa itsensä takaisin ruotuun. Ja mitä helpommat rutiinit on itselleen tehnyt ja kuinka pitkään uutta toimintaa on jaksanut toistaa, sen sujuvammin paluu uusiin tapoihin onnistuu. Itselleen pitää myös muistaa olla armollinen, jos yksi tai kaksi viikkoa 50 jää väliin, se ei haittaa. Kokonaisuus tulee muistaa.

Suunnitelmallisuus auttaa huomattavasti uusien rutiinien sisäistämisessä. Kun joku toiminta on kalenterissa eikä vain ajatuksissa, sen tekeminen on huomattavasti todennäköisempää. Puolisen tuntia alkuviikosta tai edellisen viikon lopusta seuraavan viikon suunnitteluun ja tärkeiden tekemisten kalenteroimiseen tekee ihmeitä ajakäytölle ja tavoitteiden onnistumiselle.

Jos se tästä.

Kevätsää

Keväinen sää vaihtelee aurinkoisesta ja pilvettömästä taivaasta vaakatasossa satavaan räntään hetkessä. Välillä sataa ja paistaa yhtä aikaa. Mutta sieltä se kesä tulee yhtä varmasti kuin joka vuosi.

Säännöllisin väliajoin oma elämäkin tuntuu olevan samanlaisessa säiden sekamelskassa: olet selkeästi menossa kohti uutta ajanjaksoa, mutta vielä asiat eivät ole loksahtaneet kohdilleen vaan eteen saattaa tulla mitä vain tuulenpuuskista lempeästi talojen välistä pilkottaviin auringonsäteisiin. Askel tuntuu kevyeltä ja kesää kohti mennään, mutta pieni epävarmuus ja varaus on pidettävä mukana, sillä sadekuuro voi yllättää milloin vain.

On muistettava, että säätä ei voi kontrolloida. Meidän on mahdollista vaikuttaa vain siihen, miten suhtaudumme tulevaan ja ympäristön olosuhteisiin. Ymmärrämmekö, että keväällä sää voi olla mitä vain. Nautimmeko siitä, että auringonsäteet alkavat lämmittää, mutta yhtä lailla ihmettelemme rakeita, jotka saavat maan rouskumaan jalkojen alla.

Uuden luomiseen liittyy aina epävarmuutta. Vanha jää taakse ja pala palalta uusi elämä rakentuu, muodostuu ja löytää uomansa. Heleän vihreät silmut kasvavat vahvoiksi vihreiksi koivunlehdiksi. Muutos on aina prosessi. Alku tuntuu kaoottiselta, mutta asiaan kerralla keskittyen palaset alkavat loksahdella paikoilleen.

Kevät on täällä.

DSC_3097

Tukisukkasia

Sain Color4Carelta yhteistyöehdotuksen heidän tukisukistaan ja innostuin heti!

Minulla on jo ennestään tukisukkapareja käytössä niin treeneissä kuin tavallisessa toimistoarjessa. Tukisukat auttavat ehkäisemään turvotusta jaloissa ja ainakin kokemukseni mukaan palautuminen jalkatreenistä nopeutuu.

Kaiken lisäksi Color4Caren värivalikoima on ihan huikea! Minulle, joka rakastan kaiken maailman värejä ja kuoseja, valikoima on ihan loistava.

Sukat ovat miellyttävät, sopivasti tukevat muttei kuitenkaan liian tiukat.

img_20170313_204010.jpg

Haaviin tarttui merellistä tunnelmaa ja raitojen raikkautta. Merimiesraita on ikirakkaus. Ensimmäisten kokeilupäivien jälkeen suosittelen lämpimästi!

img_20170313_203940.jpg

Yhteistyössä Color4Care

Salirakkaus

Olin jo pitkään voinut huonosti. Olin ikilaihduttaja. Läskiäläskiä. Pois vain. Eksyin eräässä kesätyössäni 2013 Fastin blogisivujen pariin. Siellä kerrottiin, että läski ei lähde juoksemalla vaan muotoja tehdään salilla. Oho, mitä? Että lihasta hankkimalla kiinteytyisi. Ja syömällä säännöllisesti jaksaa muttei liho.

Täytyi kokeilla. Pyysin ystävääni tekemään minulle saliohjelman ja näyttämään miten homma toimii.

WoW.

Rakastuin, heti.

Koukutuin fiilikseen, joka uuden oppimisesta tuli. Siihen poltteeseen, joka kehoon tulee, kun joudut pikkaisen puskemaan, etkä tee helpoimman kautta. Okei, viimeiset sekunnit ja viimeiset toistot olivat tuskaa, mutta sen jälkeen.. WoW. Hymy ei lähtenyt koko päivänä.

Alkoi se kroppakin pikku hiljaa muuttua. Tosin syöminen ei ollut heti optimaalisinta, mutta sitäkin samalla opettelin.

Hiljalleen oman kehon ulkomuoto se alkoi tuntua merkityksettömältä, koska sitä ymmärsi mikä oikeasti on tärkeää. Hyvä olo ja itsensä ylittäminen. Se, että kehosi pystyy mihin vain. Itse pystyy mihin vain!

Okei okei, kyllä sekin tuntui hyvältä, kun takapuoleen alkoi tulla muotoja ja käsivarret kiinteytyi. Kyselyitäkin alkoi tulla, “sä vissiin treenaat”. Sisäinen hyvinvointi alkoi näkyä ulospäin.

Treenaaminen on muuttunut tulisesta ihastuksesta syvään rakkauteen. Olen koukussa hyvän olon tunteeseen enkä usko, että se ihan hetkeen katoaa. Treenaaminen herättää edelleen kutinaa vatsanpohjassa ja höpsöä innostusta.

Treeneissä voi oppia koko ajan uutta ja harjoittelua monipuolistaa ja muokata juuri siihen suuntaan mihin itse haluaa. Se pitää liekin yllä.

Endrofiiniryöpyt itsensä ylittämisestä, aggressioiden purkamisesta ja ennätysten ylittämisestä tai ihan vain rennosta rauhoittumisesta on jotain sanoin kuvaamattoman koukuttavaa.

Ei ole asiaa, jota liikuntarakkaus ei voisi parantaa.

img_20170211_140702_558.jpg 110kg lovee

#kiittisulle

Toissa viikko oli vastoinkäymisiä täynnä, pinnani oli kireällä, eikä hevillä hymyilyttänyt. Tällaisissa yleisfiiliksissä käännyn helposti sisään päin ja pyrin olemaan mahdollisimman vähän muiden kanssa tekemisissä, jotta fiilis ei tarttuisi muihin.

Haastavista hetkistä huolimatta päiväni pelastivat ihmiset, jotka väläyttivät hymyn juuri oikeassa kohdassa, kuuntelivat tai auttoivat pyyteettömästi. 

Haluaisin, että kiinnittäisimme enemmän huomiota arjen kohtaamisiin ja pieniin tekijöihin, joilla on iso merkitys toiselle ihmiselle.

Haluan siis kiittää sinua ihminen, joka tietämättäsi pelastit päiväni

#kiittisulle opintoneuvoja, joka olit ystävällinen ja avulias todistuspyyntöä jättäessäni, kun olin ensin tunnin taistellut tietokoneen ja tulostimen kanssa yliopistolla.

#kiittisulle työkaveri, joka tietämättäsi piristit päivääni jutuillasi ja valloittavalla hymylläsi.

#kiittisulle työkaveri, jonka kanssa pystyn keskustelemaan ja pohtimaan niin työ- kuin ura-asioitakin, joka ymmärtää ja tukee tarvittaessa. Joka uskoo minuun ja kykyihini.

#kiittisulle bussikuski, joka olit jo lähdössä liikenteeseen, mutta pysähdyit ja odotit juoksevan matkustajan kyytiin.

#kiittisulle ystävä, joka jaksat kuunnella ja tukea vaikeissakin hetkissä. Kanssasi voin jakaa niin ilot kuin surut. Toivottavasti sinä saat myös minulta mitä tarvitset.

#kiittisulle ihminen, joka jaksat aina hymyillä kohtaamisissa. Hymy piristää ja saa aikaan ihmeitä.

Kuka on piristänyt sinun päivääsi?

img_20170204_130114_196.jpg

Persoonallisuustestit – apua itsetuntemuksen kehittämiseen

Netti on täynnä erilaisia persoonallisuustestejä humpuukisivustoista hieman vakavammin otettaviin ja psykologiseen tutkimukseen perustuviin testeihin. Vaikka kaikissa testeissä on tulkinnanvaraa eikä mitään kannata ottaa kirjaimellisesti, voi niistä saada paljonkin apua omaa olemustaan tai käyttäytymismallejaan pohtiessa.

Testeistä voi saada apua itsetuntemuksen kehittämiseen ja oman toiminnan oivaltamiseen. Itse teen erilaisia testejä yleensä silloin, kun etsin uutta suuntaa tai muuten vain oma fokus meinaa olla hukassa.

Mielestäni yksi parhaimmista netissä pyörivistä ilmaistesteistä on 16 Persoonallisuutta – 16 Personalities testi. Testi perustuu Myers-Briggin tyyppi-indikaattoreihin, jotka määrittelevät persoonallisuutta neljän ulottuvuuden avulla.

Persoonallisuustestin löydät täältä.

Toimii myös erinomaisena itsetunnon kohottajana ;) Tällainenhan mä oonkin!

Terveisin,

ENFP, Kampanjoija ja todellinen vapaa sielu

Idearikas, yhteistyökykyinen ja kannustava improvisoija

Sinulla on kyky nähdä ihmisten vahvuuksia ja auttaa näiden esiintuloa. Olet siten luontainen valmentaja. Arvostat muita sellaisina kuin he ovat. Sinulla on hyvä mielikuvitus, joten näet erilaisia muutostarpeita usein ennen muita. Sinulla on kykyä innostaa muita ihmisiä.

Mitä persoonallisuustyyppiä sinä edustat?

wp-1474025250904.jpg

In the Search for Happiness

I turned 26 on Wednesday 17th. I realized that my life is pretty good at this moment. After years of research and figuring it all out. Even though occasionally I still feel like shit (as we all do) and there’s days that you could just.. well, you know. But the main feeling has been happiness. I might have found the recipe.

So what is happiness, what are the secret ingredients off that magical soup?

I think happiness comes from a certain kind of simplicity. Not to have too many things going on and the possibility to concentrate on a few things that you love the most.

People make me happy. To be close to family, have someone to talk to. Somebody to do things with. It can be a sibling, mother, friend or a spouse. Happiness is to feel loved and to love others.

Happiness is living in the moment. Looking up to the sky and feel the breeze on your skin.

Happiness is emotions. All emotions. The joy of laughing on a joke or to feel so much love that you’re afraid of losing it. It’s about the feelings of sadness, laughter or fear. To feel all those emotions in your body.

Happiness is to have things to do. Things that you love to do and feel good about doing. It’s in the daily actions.

One of the most important things is to realize that happiness doesn’t come from outside. It’s intrinsic, everyone can learn to be happy or find happiness.

To learn to be happy and eventually BE HAPPY is in the way of thinking. Are you appreciating the things you have right at this moment? Or do you live in the past memories or waiting for the future to bring you happiness?

To learn to be happy is learning to live in the moment. We all have worries. That’s life and you cannot always change the current but you definitely can change how you react to things. How do you think of them and how you move on. It’s about seeing possibilities instead of setbacks.

If you believe you can change things, you can change things. Thinking positive is cumulative. It makes you feel better, makes you smile and makes people around you feel better. You’re always affecting other people.

Happiness is simple things: loving people around you, daily activities and time to use on these things. But foremost happiness is a way of seeing things, feel and live in the moment.

Small steps to figure out what you really want and realizing that you might already have it.

That’s my happiness soup. What’s in yours?

Find some inspiration: watch Hector and the Search for Happiness (on Netflix)

wp-1455973600919.jpg

Happiness can be flowers on your windowsill. (Or a SodaStream.)