Oletko sama ihminen kuin eilen?

Kehomme solut uudistuvat noin kahden vuoden välein, jotkut osasemme jopa nopeammin. Aivojemme hermosolut muodostavat uusia kytköksiä, reitit muuttuvat, vahvistuvat ja katkeilevat. Biologisesti emme siis ole täysin samoja ihmisiä kuin eilen. Myös ajattelumme ja kokemuksemme itsestämme muuttuu.

Ajatellessani itseäni parin vuoden takaa, olin matkalla omaan itseeni ja siihen kuka olen. Mieleni oli valtavassa murroksessa, perkasin itseni sisältä täysin auki ja pääsin purkamaan mieleni lukkoja. Opin ymmärtämään itseäni ja sain työkaluja, joilla käsitellä tunteita ja ajatuksia. Tuo aika oli henkisesti ajoittain hyvinkin raskasta, mutta samalla parhaimpia kokemuksia elämässäni, sillä uskalsin pysähtyä itseni äärelle, antaa itselleni aikaa ja rakentaa itseni uudelleen.

Nyt elämäntilanteeni on melko erilainen. On mahtavaa huomata miten yhden päivän tai hetken aikana syntyy uusia oivalluksia ja ymmärryksiä itsestä tai ympäröivästä todellisuudesta. Miten yksi hetki voi muuttaa sinut ihan eri ihmiseksi kuin eilen.

Olen huomannut, että mielen tulee olla avoin uusille ajatuksille ja kokemuksille, vain silloin voi kasvaa ja kehittyä. Päivä päivältä ymmärtää itseä paremmin ja silti huomaa itsestä yhä uudelleen koloja, joita ei ole aiemmin huomannut.

Emme ole sama ihminen kuin eilen. Muutumme jatkuvasti ja opimme itsestämme uutta joka päivä. Eri tilanteet ja ärsykkeet muokkaavat meistä sen, joka olemme huomenna. Ajatusmaailmamme ja suhtautumistapamme rakentavat merkityksiä ja viimeistelevät sen, keitä olemme. Kun tiedostamme, että kehomme ja mielemme muokkautuu jatkuvasti, voimme muokata sitä myös tietoisesti. Toisin sanoen meistä voi tulla mitä ikinä haluamme.

Elämän tarkoitus on mennä eteenpäin ja tehdä itselleen merkityksellisiä asioita. Se ei ole helppoa, mutta vain silloin tunnemme olevamme elossa.

Advertisements

Tee tavoitteestasi tapa

inkeroinen

Miettiessäni mitä kirjoittaisin tänä aamuna, mieleeni ei tullut mitään. Haluaisin kirjoittaa ja etenkin kirjoittaa säännöllisesti tekstiä, mutta jostain syystä etsin aina inspiraatiota tai aihetta, josta kirjoittaisin. Kuitenkin inspiraatio oikeasti iskee vain hyvin harvoin tai sitten aivan väärässä paikassa.

Jotta saisin kirjoittamisesta säännöllisen harrastuksen, minun pitäisi tehdä siitä ensin tapa. Ei välittää sisällöstä tai tekstin pituudesta, vaan siitä, että tuotan tekstiä säännöllisesti esim. tietyn määrän viikossa tai tiettynä ajankohtana. Kun halutaan aloittaa esim uusi harrastus tai tehdä jostakin toiminnasta pitkäkestoista ja jatkuvaa (esim. liikuntaharrastuksesta), se onnistuu vain, kun toiminnasta luo tavan eli automaattisen toiminnan.

Kuinka tehdä tavoitteesta tapa? Tapojen luominen vaatii ensin tavoitteen, mahdollisimman pienen ja saavutettavissa olevan. Onnistuminen ruokkii uutta onnistumista. Lisäksi se vaatii alussa tietoista työtä ja sunnitelmallisuutta. Opetat itseäsi toimimaan uudella tavalla.

Aina uudesta harrastuksesta ei tule pysyvää. Uuden tavan oppiminen vaatii valtavasti toistoja. Usein jossain kohtaa aletaan lipsua uusista rutiineista. Silloin vaaditaan myös tahtoa laittaa itsensä takaisin ruotuun. Ja mitä helpommat rutiinit on itselleen tehnyt ja kuinka pitkään uutta toimintaa on jaksanut toistaa, sen sujuvammin paluu uusiin tapoihin onnistuu. Itselleen pitää myös muistaa olla armollinen, jos yksi tai kaksi viikkoa 50 jää väliin, se ei haittaa. Kokonaisuus tulee muistaa.

Suunnitelmallisuus auttaa huomattavasti uusien rutiinien sisäistämisessä. Kun joku toiminta on kalenterissa eikä vain ajatuksissa, sen tekeminen on huomattavasti todennäköisempää. Puolisen tuntia alkuviikosta tai edellisen viikon lopusta seuraavan viikon suunnitteluun ja tärkeiden tekemisten kalenteroimiseen tekee ihmeitä ajakäytölle ja tavoitteiden onnistumiselle.

Jos se tästä.

#kiittisulle

Toissa viikko oli vastoinkäymisiä täynnä, pinnani oli kireällä, eikä hevillä hymyilyttänyt. Tällaisissa yleisfiiliksissä käännyn helposti sisään päin ja pyrin olemaan mahdollisimman vähän muiden kanssa tekemisissä, jotta fiilis ei tarttuisi muihin.

Haastavista hetkistä huolimatta päiväni pelastivat ihmiset, jotka väläyttivät hymyn juuri oikeassa kohdassa, kuuntelivat tai auttoivat pyyteettömästi. 

Haluaisin, että kiinnittäisimme enemmän huomiota arjen kohtaamisiin ja pieniin tekijöihin, joilla on iso merkitys toiselle ihmiselle.

Haluan siis kiittää sinua ihminen, joka tietämättäsi pelastit päiväni

#kiittisulle opintoneuvoja, joka olit ystävällinen ja avulias todistuspyyntöä jättäessäni, kun olin ensin tunnin taistellut tietokoneen ja tulostimen kanssa yliopistolla.

#kiittisulle työkaveri, joka tietämättäsi piristit päivääni jutuillasi ja valloittavalla hymylläsi.

#kiittisulle työkaveri, jonka kanssa pystyn keskustelemaan ja pohtimaan niin työ- kuin ura-asioitakin, joka ymmärtää ja tukee tarvittaessa. Joka uskoo minuun ja kykyihini.

#kiittisulle bussikuski, joka olit jo lähdössä liikenteeseen, mutta pysähdyit ja odotit juoksevan matkustajan kyytiin.

#kiittisulle ystävä, joka jaksat kuunnella ja tukea vaikeissakin hetkissä. Kanssasi voin jakaa niin ilot kuin surut. Toivottavasti sinä saat myös minulta mitä tarvitset.

#kiittisulle ihminen, joka jaksat aina hymyillä kohtaamisissa. Hymy piristää ja saa aikaan ihmeitä.

Kuka on piristänyt sinun päivääsi?

img_20170204_130114_196.jpg

Vähän parempi mieli

Työssäni ensimmäinen tavoitteemme on saada asiakas aina paremmalle mielelle kohtaamisessa. Edes vähän parempi mieli kuin ennen kohtaamista.

Minusta tämä on ihan huikeaa, mutta miksei sitä soveltaisi myös itseensä?

Tiesitkö, että voit valita oman suhtautumisesi asioihin ja elämään? Jep, sinulla on varaa valita miten ajattelet vastoinkäymisistä tai onnistumisista. Temperamenttipiirteet vaikuttavat jonkin verran siihen, miten luontaisesti ajattelet, mutta asioihin suhtautuminen on opittu tapa.

Miksi ei siis joka päivä ajattelisi, että tämä on vähän parempi kuin eilinen? Tai että tänäänkin tulee mukava päivä?

Tai kun kohtaa haasteita, niin ajattelee, että näistä haasteista selvitään, niistä oppii ja haasteet vahvistavat. Vaikka sillä hetkellä olisikin ihan helvetin paska olo. Mutta silti.

Koska positiivisella suhtautumalla oikeasti asiat alkavat rullata positiiviseen suuntaan ja kohti onnistumisia.

Miksi käyttää energiaa elämästä tuskailuun, sysätä vastuu jollekin toiselle?

Kun se vastuu ja vapaus valita on itsellä.

Sinä päätät onko tämä päivä mukava vai ihan paska. Miksi tuhlata energiaa turhista asioista murehtimiseen? (Ihan oikeasti, miksi? Mä en ymmärrä.)

Minun päiväni ovat jänniä, hauskoja ja mielenkiintoisia. Vaikka olisin koko päivän pyjamassa yksin kotona ja pesisin pyykkiä. Silloin vasta ollaankin jännän äärellä!

Mitä jos tänään olisitkin vähän paremmalla tuulella kuin eilen?

img_20170121_120349.jpg

Pyykkipäivänä Jännän äärellä.

 

Persoonallisuustestit – apua itsetuntemuksen kehitt√§miseen

Netti on täynnä erilaisia persoonallisuustestejä humpuukisivustoista hieman vakavammin otettaviin ja psykologiseen tutkimukseen perustuviin testeihin. Vaikka kaikissa testeissä on tulkinnanvaraa eikä mitään kannata ottaa kirjaimellisesti, voi niistä saada paljonkin apua omaa olemustaan tai käyttäytymismallejaan pohtiessa.

Testeistä voi saada apua itsetuntemuksen kehittämiseen ja oman toiminnan oivaltamiseen. Itse teen erilaisia testejä yleensä silloin, kun etsin uutta suuntaa tai muuten vain oma fokus meinaa olla hukassa.

Mielestäni yksi parhaimmista netissä pyörivistä ilmaistesteistä on 16 Persoonallisuutta Р16 Personalities testi. Testi perustuu Myers-Briggin tyyppi-indikaattoreihin, jotka määrittelevät persoonallisuutta neljän ulottuvuuden avulla.

Persoonallisuustestin löydät täältä.

Toimii myös erinomaisena itsetunnon kohottajana ;) Tällainenhan mä oonkin!

Terveisin,

ENFP, Kampanjoija ja todellinen vapaa sielu

Idearikas, yhteistyökykyinen ja kannustava improvisoija

Sinulla on kyky nähdä ihmisten vahvuuksia ja auttaa näiden esiintuloa. Olet siten luontainen valmentaja. Arvostat muita sellaisina kuin he ovat. Sinulla on hyvä mielikuvitus, joten näet erilaisia muutostarpeita usein ennen muita. Sinulla on kykyä innostaa muita ihmisiä.

Mitä persoonallisuustyyppiä sinä edustat?

wp-1474025250904.jpg

Entäs sitten?

Ja mitä väliä. Kaksi sanaparia, jotka ovat olleet tänä kesänä päällimmäisenä mielessä, kun olen löytänyt itseni useasti tilanteista, jotka jollain tasolla ovat sotineet ajatusmallejani vastaan.

Kun kyseessä on arvojen ja ajatustensa kyseenalaistaminen, mieli ei pääse helpolla. Sitä joutuu punnitsemaan toiminnan ja tavoitteen suhdetta. Hetken huuma vai pitkän aikavälin hyvinvointi? Kumpi merkitsee enemmän?

Molempia tarvitaan.

Jos aina kieltäytyy spontaanista toiminnasta ja hetkessä elämisestä, hauskuus ja nautinto elämästä alkaa pikku hiljaa kadota. Mutta eläessä ainoastaan hetkestä spontaanein pyrähdyksin, pitkän aikavälin hyvinvointia ei välttämättä löydy. Sitä alkaa elää vain odottaen seuraavaa irrottelua ilman, ettei ehdi huomata arjen nautintoja ja viihdykkeellisyyttä.

Kevät meni tavoitteellisesti urakoiden ja osittain spontaaneista tapahtumista kieltäytyen. Hetkittäin tuntui raskaalta, mutta lopputulos oli palkitseva. Kesä meni enemmän hetkessä eläen ja hällä väliä -asenteella eläen. Lopputulos? Sopivasti mukavaa.

Nautin tavoitteellisuudesta ja uusiin päämääriin pyrkimisestä. Arjen pienistä jutuista ja oman toiminnan kautta onnistumisesta. Vastapainoksi mieli kaipaa irrottelua ja hällä väliä -asennetta. Omin ehdoin ja sopivasti nautittuna.

img_20160820_143145.jpg

 

 

 

Mitä pelkäät?

IMG_0420

Tämän kevään aikana olen tuntenut pelkoa enemmän kuin vuosiin. Olen joutunut kohtaamaan miten joku uusi ja kivakin asia voi aiheuttaa epämiellyttävää tai ahdistavaa tunnetta. Esiin on noussut asioita, joita olin vuosia padonnut ja piilotellut. Tietoisia ja tiedostamattomia tunteita, joita en ollut osannut käsitellä.

Olen vuosien aikana rakentanut itselleni suojamuurin, kunnon linnakkeen piikkilanka-aidoilla ja maamiinoilla. Olen suojellut itseäni kivulta, ja noh, tunteilta. Kun muurit ovat alkaneet kaatua ja vallihaudat kutistua, itsensä suojelemisesta on tullut haastavampaa. On täytynyt kohdata itsensä uudella tavalla ja porautua pintaa syvemmälle. Olla läsnä ja uskaltaa itsensä tuntea ahdistaviakin fiiliksiä. Löytää pelkoja.

Löytää pelko siitä, että minuun voi sattua.

En juuri pelkää fyysistä kipua tai ulkoisia asioita. Olen tänä keväänä oivaltanut, että syvimmät pelkoni liittyvät ihmissuhteisiin ja luottamukseen. Tietynlaiseen rittämättömyyden tunteeseen ja ajatukseen, että kelpaanko, olenko tarpeeksi hyvä. On ollut vapauttavaa tunnistaa omat pelkonsa. Sanoa pelkonsa ääneen.

Se, että olisin padonnut pelottavat tunteet ja ajatukset, päätin kohdata ne, tutkia mistä ne johtuvat ja tarkastella mikä niiden taustalla on. Pelkojen kohtaaminen on haastavaa, se vaatii tietoista läsnäoloa ja omien tunteiden ja ajatusten tarkastelua. Olemista tunteessa.

Vaikka itse pelon tunne on suoraan sanottuna kamala: olet jännittynyt, ahdistunut, sydän tykyttää ja ajatukset rakentavat ties minkälaisia kauhuskenaarioita, loppujen lopuksi pelko on aika palkitseva tunne. Sillä pelko kertoo mahdollisuuksista. Se kertoo kaikista niistä asioista, joita voi saada, jos uskaltaa ottaa riskejä, kohdata ja tuntea.

Pelkäämiseen liittyy riskinottoa tai pelkoa kokee usein tilanteessa, jossa pitäisi tehdä jokin iso ratkaisu tai valinta. Se kertoo siitä, että on jotain menetettävää. On tervettä pelätä, koska se tarkoittaa sitä, että haluaa suojella itseään. 

Kun olen uskaltanut kohdata esille nousseet asiat, olen oppinut suhtautumaan niihin ja päästämään irti. Pelot ovat muuttuneet mitättömiksi tai kadonneet. Mahdollisuudet ovat tulleet pelkojen tilalle. Olo on vapautunut ja uskalias.

Vain kohtaamaalla ja ymmärtämällä pelkonsa on mahdollista päästä eteenpäin. Silloin huomaa kaikki ne asiat, jotka on mahdollista saavuttaa. On totta, että siinä voi sattua, mutta entäs sitten? Jos käy huonosti, haavat paranevat ja aika korjaa.

Joskus se riski on vain otettava. Vasta, kun uskaltaa heittäytyä, voi saada sen mitä haluaa.

Kun uskaltaa olla avoin, mikä vain on mahdollista. 

IMG_0416

Valitettavasti en ole itse kuvissa. Hong Kong 2012.

Pit√§√§k√∂ aina pyrki√§ eteenp√§in?

Rakastan uuden oppimista, itseni kehittämistä ja uusia haasteita. Minulla on erilaisia tavoitteita elämässäni, isompia ja pienempiä. Toiveita ja unelmia, joiden eteen olen valmis tekemään kovastikin töitä. Isossa kuvassa pyrin aina jollain tasolla eteenpäin vähintään ajatuksissani vaikka konkreettisesti röhnöttäisinkin aurinkotuolissa hörppimässä aamukahviani.

Ja tämä ei ole aina hyvä juttu.

Miksi on niin pirun vaikea pysähtyä ja nauttia siitä mitä on ja mitä hetkessä tapahtuu? Innostun helposti ja ajatukset laukkaavat uusissa ideoissa ja mahdollisuuksissa. Olen pikku hiljaa oppinut oikeasti pysähtymään ja todellakin nauttimaan kivoista hetkistä, mutta silti herään usein ajatuksissani siihen, että pitäisi olla tekemässä jotain hyödyllistä, kehittää itseään tai olla pyrkimässä jonnekin (ja siis muka minne?).

Kun homma huutaa olemisen tarvitsemista, on aika pysähtyä, myös niiden ajatusten. Tehdä arkijuttuja tai olla tekemättä yhtään mitään, olla pyrkimättä yhtään mihinkään.

Sanotaan, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen, mutta aina ei voi olla kehittämässä itseään. Välillä pitää vain olla tyytyväinen. Tuloksistakaan ei nauti, jos yrittää pakottaa itseään. Tekeminen vaikeutuu, jos ei keskity käsillä olevaan ja yrittää olla askeleen etäänpänä vaikka ensimmäinenkin steppi on vielä tallaamatta.

Asiat eivät tapahdu yhtään sen nopeammin vaikka kuinka yrittää kiirehtiä. Kaikki kuitenkin tapahtuu enemmän tai vähemmän omalla painollaan ajan ollessa oikea. Kiireen tuntu ei ole mitään muuta kuin oman ajattelun tuotos.

Eli rakkaat laukkaavat ajatukseni: Nyt. Stop. Paikka.

Aion vain olla ja nauttia arjestani, olen vieläpä rakentanut siihen täydellisen mahdollisuuden. Kevät oli kehittämisen aikaa, nyt on aika olla hetki paikallaan.

Ja pestä ne pyykit.

img_20160513_160736.jpg

 

Elämämoodi

Kes√§ tulee kovaa vauhtia, aurinko paistaa ja hiljalleen celsiusasteet kohoavat nollan paremmalle puolelle (Suomen kes√§, “heh heh”). Monella alkaa kes√§moodi, aika jolloin otetaan v√§h√§n rennommin ja nautitaan el√§m√§st√§. Suorittaminen saa j√§√§d√§, kun ty√∂p√§iv√§n j√§lkeen piipahdetaan j√§tskikiskalla ja perjantaisin istutaan iltaa puistopiknikill√§.

Mitä jos rento kesämoodi olisikin koko vuoden jatkuva mielentila? Elämämoodi, jossa tehdään fiilispohjalta asioita ja nautitaan hetkestä. Toki Suomen sääolosuhteet hieman rajoittavat fiilistelyä, mutta päätäntävalta oman elämänsä suunnasta on itsellä.

Jos ottaisikin vähän rennommin?

img_20160512_155336.jpg

Toki välillä pitää myös tehdä ja suorittaa, haastaa itseään ja kehittää. Olen tämän kevään ollut tarkalla ruokavaliolla, joka on parin viimeisen viikon aikana tuntunut aikalailla puulta kalorien ollessa jo vähän liian matalalla omaan hyvinvointiini nähden. Treeni kulkee,  mutta ruokapuoli on takkuillut vaikka tuloksia tuleekin.

Kun jokin asia alkaa ottaa enemmän kuin antaa, on aika viheltää peli hetkeksi seis ja miettiä mitä varten tätä tehdään. 

Vielä en heitä hanskoja täysin tiskiin, ruokavalion runko pysyy edelleen, mutta pikku hiljaa on aika lopetella tiukinta noudattamista. Teen tätä vain itseni takia ja haluan nauttia kesästä, ystävistä ja perjantai-illan piknikeistä. Rasvaprosenttini ei ehkä hivele kaikkein alhaisimpia lukemia, joihin teoriassa olisi ollut mahdollisuus. Mieluummin olen vähän pehmeämpi, luonnollisen sporttinen ja kunnossa läpi kesän koko vuoden kuin saavuttaisin parin päivän kireän lookin, mutta lösähtäisin saman tien, jos voimia ei riittäisikään palauttaa aineenvaihduntaa normaalille tasolle matalilta lukemilta.

Haluan nauttia treenaamisesta, ystävistä ja kesästä. Ottaa irti kivoista hetkistä ja nauttia saavutetuista tuloksista.

Rentous ja kohtuus on hyvä muistaa kaikessa tekemisessä, miettiä oikeasti perimmäisiä syitä miksi asioita tekee, tuntea, kun on saavuttanut sen kohdan, mihin rahkeet sillä hetkellä riittävät. Jättää energiaa elämästä nauttimiseen ympäri vuoden. Olen tavoitteeni saavuttanut, niistä lisää myöhemmin. Treeni jatkuu, myös hyvin ja terveellisesti syöminen (koska siitä nyt vain tulee hyvä olo), mutta elämämoodia on kuunneltava.

Ja se haluaa vähän skumppaa.

img_20160512_154648.jpg

HELLO! Vappu 2016

 

 

 

 

 

 

Kiirekiirekiirekiire

Oletko ihminen, jolla on aina kiire? Teet sataa asiaa yhtä aikaa, mutta millekään ei oikein ole aikaa. Aina on kiire jonnekin tai jotakin pitäisi olla hoitamassa.

Nykyaikana tuntuu usein, että kiire määrittää elämistä ja on jotakin tavoiteltavaa. Ajatellaan, että kiire osoittaa menestymistä: kaikilla tulee olla monta rautaa tulessa ja aina juoksemassa paikasta toiseen. Saatat olla innostuvaa sorttia, sinusta on kiva olla kaikessa mukana ja tehdä, harrastaa, vaikuttaa ja suhata paikasta toiseen.

Huomaatko, että uuvut aina ajoittain, palat vain yksinkertaisesti loppuun? Olet monessa mukana, mutta et juuri keskity mihinkään tai teet asiat vähän sinne päin? Nukut kenties levottomasti ja asiat pyörii mielessä? Kroppa tuntuu käyvän ylikierroksilla, etkä osaa rauhoittua. 

Itse ainakin tunnistan aikaisemman itseni yllämainituista kysymyksistä: kyllä, innostun monesta asiasta ja haluaisin olla vaikka ja missä mukana. Olen ollut levoton nukkuja, huonoja öitä on kertynyt paljon, kun asioita ei ole saanut pois mielestä. Olen suhaillut monesti niin kovaa, etten edes huomaa, kun puhti loppuu. Ja sen jälkeen palautuminen kestää.

Onneksi olen oppinut kuuntelemaan itseäni. Pysähtymään ja olemaan. Kyllä, viikkoihin saattaa silti kertyä yllättävän paljon yhtä ja toista pakollista, jolloin helposti alkaa vauhti hirvittämään. Tekemistä riittää ja aikataulujen kanssa saa olla tarkkana. Minulla ei kuitenkaan koskaan ole kiire. 

Olen huomannut, että keskittymällä vain muutamaan isompaan asiaan kerrallaan saan oikeasti paljon enemmän aikaa. Työn laatu on parempaa ja ehdin myös kehittää uusia juttuja. Aikataulutan tietoisesti omaa aikaa, treenejä ja ystävien tapaamista. Irtiottoja työ- ja koulujutuista. Vältän tietoisesti kiire-sanaa: minulla saattaa olla paljon puuhaa tai tekemistä, mutta ei ikinä kiire, vaikka joskus paikasta toiseen täytyy polkaista yllättävänkin nopeasti.

Olen pyrkinyt¬†rauhoittamaan el√§m√§√§ni ja ottanut aina muutaman “teeman” johon fokusoidun aina tietyn ajan, uusi asia joka tarvitsee enemm√§n panostusta tai iso koulu- tai ty√∂juttu. Tietysti v√§lill√§ asiat kasautuu tai tulee v√§h√§n liian monta pakollista asiaa kerralla. Olen onneksi oppinut tunnistamaan aika hyvin omat rajani ja yrit√§n tietoisesti v√§hent√§√§ liian monen asian p√§√§llekk√§isyytt√§. Panostan nukkumiseen ja riitt√§v√§ unensaanti on minulle todella t√§rke√§√§.

Omilla ajatusmalleilla voi vaikuttaa kiireen tuntuun tai käytettävissä olevan ajan rajallisuuteen. Se, miten ajattelet vaikuttaa siihen mitä tunnet ja miten koet asiat. Hetkeen keskittyminen on taito, joka kannattaa opetella. Pysähtyä, hengittää syvään ja katsella ympärilleen. Antaa ajatusten lipua ohitse, tunteiden tulla ja mennä.

Kannattaa myös tietoiseti pyrkiä keskittymään vain muutamaan asiaan kerrallaan, vaikka kaikkea olisi kiva tehdä nyt, niin fakta on se, että kaikkea ei pysty tekemään kerralla. Joskus pitää karsia kivoista jutuista, että saa pakolliset pahat hoidettua. Arjessa tulisi järjestää myös itselle aikaa. Itseensä panostamalla panostaa samalla myös ympäristöönsä: hyvä olo heijastuu ulospäin.

Oma asennoituminen vaikuttaa: kohtaatko arjen haasteet positiivisesti vai onko arki yhtä myrkkyä. Positiivista ajattelua kannattaa opetella. Nähdä mahdollisuuksia ja oppimiskokemuksia ikävissäkin asioissa, vaikka se tuntuisi aluksi haastavalta.

Alla olen listannut vinkkejä, joiden olen todennut toimiviksi ainakin itselläni.

9 Vinkkiä joilla kiireen tuntu helpottuu, huomaat olevasi rauhallisempi ja saavasi enemmän aikaan:

  1. Keskity vain muutamaan isompaan asiaan tai teemaan kerrallaan. Oli se sitten koulu- työ tai harrastejuttu. Asioiden suuruudesta riippuen max. 3 asiaa.
  2. Opi kuuntelemaan itseäsi ja omaa jaksamistasi
  3. Panosta riittävään uneen ja lepoon.
  4. Vaihda some kirjaan tai kirjoittamiseen.
  5. Aikatauluta joka päivälle hetkiä, jolloin jätän mielessä pyörivät asiat sivuun. Kuuntele musiikkia, tee tietoisuusharjoituksia, lue tai vain tuijottele taivaalle. Muutamakin minuutti rauhoittaa ja antaa tilaa ajatuksille.
  6. Pidän huolta siitä, että tiedän puuhapiikkien olevan hetkellisiä ja varaan niiden jälkeen aikaa, jolloin saan akut ladattua kunnolla.
  7. Opettele hengittämään tietoisesti: Hengitä 10 kertaa sisään ja ulos, kuuntele miltä se kuulostaa korvissasi ja miten hengitys vaikuttaa kehosi eri osiin.
  8. Opettele meditoimaan, meditoi päivittäin 1-2 kertaa 10-20 minuuttia.
  9. Nosta katse ylös ja tuijottele taivaalle.

wp-1458761492143.jpg