Salirakkaus

Olin jo pitkään voinut huonosti. Olin ikilaihduttaja. Läskiäläskiä. Pois vain. Eksyin eräässä kesätyössäni 2013 Fastin blogisivujen pariin. Siellä kerrottiin, että läski ei lähde juoksemalla vaan muotoja tehdään salilla. Oho, mitä? Että lihasta hankkimalla kiinteytyisi. Ja syömällä säännöllisesti jaksaa muttei liho.

Täytyi kokeilla. Pyysin ystävääni tekemään minulle saliohjelman ja näyttämään miten homma toimii.

WoW.

Rakastuin, heti.

Koukutuin fiilikseen, joka uuden oppimisesta tuli. Siihen poltteeseen, joka kehoon tulee, kun joudut pikkaisen puskemaan, etkä tee helpoimman kautta. Okei, viimeiset sekunnit ja viimeiset toistot olivat tuskaa, mutta sen jälkeen.. WoW. Hymy ei lähtenyt koko päivänä.

Alkoi se kroppakin pikku hiljaa muuttua. Tosin syöminen ei ollut heti optimaalisinta, mutta sitäkin samalla opettelin.

Hiljalleen oman kehon ulkomuoto se alkoi tuntua merkityksettömältä, koska sitä ymmärsi mikä oikeasti on tärkeää. Hyvä olo ja itsensä ylittäminen. Se, että kehosi pystyy mihin vain. Itse pystyy mihin vain!

Okei okei, kyll√§ sekin tuntui hyv√§lt√§, kun takapuoleen alkoi tulla muotoja ja k√§sivarret kiinteytyi. Kyselyit√§kin alkoi tulla, “s√§ vissiin treenaat”. Sis√§inen hyvinvointi alkoi n√§ky√§ ulosp√§in.

Treenaaminen on muuttunut tulisesta ihastuksesta syvään rakkauteen. Olen koukussa hyvän olon tunteeseen enkä usko, että se ihan hetkeen katoaa. Treenaaminen herättää edelleen kutinaa vatsanpohjassa ja höpsöä innostusta.

Treeneissä voi oppia koko ajan uutta ja harjoittelua monipuolistaa ja muokata juuri siihen suuntaan mihin itse haluaa. Se pitää liekin yllä.

Endrofiiniryöpyt itsensä ylittämisestä, aggressioiden purkamisesta ja ennätysten ylittämisestä tai ihan vain rennosta rauhoittumisesta on jotain sanoin kuvaamattoman koukuttavaa.

Ei ole asiaa, jota liikuntarakkaus ei voisi parantaa.

img_20170211_140702_558.jpg 110kg lovee

Advertisements

Takaiskuja – Vastatuulesta voittoon

Kuten Fröbelin palikatkin sen on todennut

“Sit√§ ei voi ylitt√§√§, sit√§ ei voi alittaa, t√§ytyy menn√§ l√§vitse.”

Oli kysessä sitten suo, viidakko tai muut elämää kurittavat haasteet, ongelmia ei voi peittää tai häivyttää vaan ne tulee kohdata rohkeasti, jotta on mahdollista päästä eteenpäin.

Erilaisissa muutosprojekteissa tulee väistämättä vastoinkäymisiä, joko itsestä riippumattomia tai sitten riippuvia. Ne eivät ole poikkeuksia vaan osa prosessia. Esimerkiksi flunssakausi saattaa pysäyttää hyvin alkaneen treeniputken.

Omalla suhtautumisella on valtava vaikutus siihen, mitä vastoinkäymisistä on mahdollista saada irti.

Ajattele pitkällä tähtäimellä

Yksi väliin jäänyt harjoitus tai treenitön viikko  ei kaada kehittymistä, kunhan pitkällä aikavälillä tekemistä on enemmän kuin tekemättömyyttä. Elämässä on useampia palikoita, joita on hallittava ja välillä on priorisoitava asioita, jotka eivät vie treenitavoitteita eteenpäin.

Tärkeintä on se, miten suhtaudut näihin haasteisiin, kuten väliviikkoihin tai sairasteluun. Hyväksy voimavarojesi rajallisuus ja anna huomio sille, mikä on olennaisinta.

Keskity muihin asioihin

On totta, että takaiskut tai ikävät tapahtumat valtaavat mielen ja ajatukset pyörivät vain ongelman ympärillä. Haasteet tuleekin käsitellä ja pyrkiä hakemaan tilanteeseen ratkaisua. Silloin, kun ajatukset alkavat pyöriä kehää, eikä tilanteesta tunnu pääsevän minkäänlaiseen ratkaisuun, tulisi pyrkiä irtautumaan ajatuksistaan ja tehdä jotain ihan muuta.

Keskittymällä muihin asioihin ja kiinnittämällä huomio johonkin täysin muuhun, antaa tilaa alitajunnalle ratkoa ongelmia. Palatessasi jälleen haasteesi pariin, huomaatkin tarkastelevasi asiaa uudesta näkökulmasta ja löytäväsi uusia näkökulmia tilanteeseesi. Tilanne saattaa ratketa kuin itsekseen tai huomaat, että ongelma on pienempi kuin luulit.

Luota ja anna ajan kulua

Joskus epätoivo valtaa itsensä ihan täysin, eikä tunnelin päässä meinaa näkyä minkäänlaista valoa. Uskoo sitten luojan, pyhän lehmän tai kvanttipartikkelien järjestävän asiat hyvälle tolalle, luottamus siihen, että asiat järjestyvät ennen pitkää vapauttaa itsensä pakonomaiselta tekemiseltä.

Kun uskaltaa päästää hetkeksi irti tekemisestä ja ongelmasta, alkaa alitajunta prosessoimaan ratkaisun syntymiseksi. Samalla säästyy myös henkisiä voimavaroja, sillä kaikkea ei voi kontrolloida.

– —

Takaiskut kuuluvat elämään, mutta omalla suhtautumisellasi ja tilannetta rakentavasti kehittämällä ne tuntuvat pienemmiltä. Mitä kauemmin ongelmia välttää, sitä suuremmaksi mielesi ne kasvattavat. Vastoinkäymisiä ei kannata pelätä vaan pyrkiä kohtaamaan ne rohkeasti.

img_20161120_094210.jpg

 

 

Elämäsi arvojärjestys

Optimal Performancen Joni Jaakkola kirjoitti lokakuussa blogiinsa siitä, miten tärkeille asioille löytyy aina aikaa. Kun mietitään terveyttä ja hyvinvointia, pitäisivät niiden olla arvojärjestyksen kärjessä. Usein näin ei kuitenkaan ole vaan työ/perhe/vapaa-aika tai muu kiirekiire tekosyy tulevat peruselämäntapojen kuntoon saattamisen esteeksi.

Kun kaivetaan tarpeeksi syvälle, huomataan usein, että itseä ei arvosteta tarpeeksi. Ei anneta lupaa pitää itsestään huolta ja olla terveellä tavalla itsekäs, vaan annetaan kaikki omat voimavarat toisille. Ei ymmärretä, että itsestään huolta pitäminen on myös muista huolehtimista.

Kun antaa tunnin aikaa itselleen päivästä, jaksaa ihan eri tavalla olla läsnä läheisille ja olla skarppina töissä. Mieli on pirteämpi ja hyvä henkinen olo heijastaa positiivista energiaa myös muille.

Itsensä arvostaminen ja hyvinvoinnistaan huolehtiminen pitäisi olla oman arvojärjestyksen kärjessä. Kyllä, sille pitää raivata aikaa ja karsia jostain muusta. Kun uskallat luopua epäolennaisuuksista, huomaat saavasi jotakin paljon enemmän.

Menestys, hyvä olo ja onnellisuus vaativat luopumista. Se vaatii turhuuksien karsimista ja keskittymistä olennaiseen. Mutta se myös antaa mielettömästi. Elämäsi alkaa tuntua merkitykselliseltä. Huomaat eläväsi syvemmin ja intensiivisemmin.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mitkä asiat ovat sinulle tärkeimpiä?

Mitä tavoitteita elämässäsi on?

Mistä saat eniten virtaa?

 

Asiakkaan matka muutokseen

Tässä postauksessa yhden huipun asiakkaani elämäntapamuutostarinaa ja fiiliksiä valmennuksesta. Olemme tehneet nyt kahdeksan kuukautta töitä yhdessä ja homma jatkuu edelleen! 

Kerro hieman itsestäsi ja treenitaustastasi? Mitä tavoitteita sinulla oli/on?
Olen 38-vuotias. Aikuisiällä olen harrastanut liikuntaa hyvin epäsäännöllisesti. Jotakin liikuntaa olen kuitenkin harrastanut, välillä käynyt uintikurssilla, hydrobicissa, spinningissä, välillä tanssimassa tms. Kuitenkin niin, että olen käynyt kerran viikossa jossakin ja välillä on ollut pitkiäkin taukoja. Ruokailu on ollut varmasti heikoin lenkki kuitenkin.

Valmennuksen alussa olin määritellyt itselleni tavoitteeksi elämäntapamuutoksen. Minulla oli ollut ehkä elämäni henkisesti raskain vuosi takana ja helmikuussa 2015 päätin, että nyt on aika tehdä asioille jotakin. Fyysisen hyvinvoinnin ajattelin heijastuvan myös muille elämänalueille ja koska yksin en ole saanut tuloksia aikaiseksi, niin tiesin tarvitsevani tukea elämäntapamuutoksen toteuttamiseen.

Ylipainoa on kertynyt vuosien mittaan yli 20 kg ja monesti olen yrittänyt laihduttaa. Jossain vaiheessa lopetin laihduttamisen ja yritin alkaa tehdä parempia valintoja. En kuitenkaan tainnut tehdä sitä ihan oikein, sillä paino ei ole pitkällä aikavälillä ollut laskemaan vaan enemmänkin nousemaan päin. Kenties olen yrittänyt tehdä liian monta muutosta kerralla ja ne ovat tuntuneet niin hankalilta toteuttaa pidemmän päälle, että olen palannut vanhoihin kaavoihin ennemmin tai myöhemmin.

Olen edelleenkin elämäntapamuutosta tekemästä ja se on lopullinen tavoitteeni, että voisin kokonaisvaltaisesti paremmin. Tällä hetkellä valmennusta on noin 8 kk takana ja jo nyt huomaan isoja muutoksia fyysisessä kunnossa ja muutenkin omassa hyvinvoinnissani. Matka kuitenkin vielä jatkuu.

Tämän hetkinen tavoitteeni on saada treenaamalla lisää voimaa, koordinaatiota ja liikkuvuutta.

Millaista valmennuksessa on ollut? Millaisia treenit ovat olleet?
Iina on mielestäni onnistunut haastamaan minut kokeilemaan omia rajojani. Toisaalta myös nopeasti vaihtanut suunnitelmaa, jos on näyttänyt, etten uskalla jotakin tehdä. (Esim. jossakin vaiheessa en uskaltanut tehdä kiskotangolla takakyykkyä, kun luulin kaatuvani tai satuttavani itseni.)

Itsekseen toteutetun saliohjelman lisäksi on ollut kiva treenata välillä erilaisia juttuja, ihan vaihtelunkin vuoksi ja siksikin, että tajuaa, kuinka paljon erilaisia vaihtoehtoja treenamiseen on. Salilla ei tarvitse siis hinkata vain niitä paria laitetta, vaan vaihtoehtoja on lukemattomasti. Treenit ovat olleet rankkoja, mutta kuitenkin ihan tehtävissä olevia. Iina on havainnut, millä tasolla olen ja sen mukaan rakentanut treenejä. Yhteisten treenien jälkeisinä päivinä on useimmiten joku lihas ollut kipeä, mutta treeni on ainakin mennyt perille :)

Valmennuksen alussa en ollut ihan varma, innostuisinko kuntosaliharjoittelusta. Olin joskus ainakin 10 vuotta sitten käynyt salilla jonkun aikaa, mutta en oikein saanut jutun juuresta kiinni. Nyt olen huomannut, että saliharjoittelu sopii minulle oikein hyvin ja on suorastaan meditatiivista mennä salille ja keskittyä vain siihen (yhden) lihaksen treenaamiseen kerrallaan. (Tai liikkeen/lihasryhmän treenaamiseen ;) ).

Mitä olet oppinut valmennuksen aikana?
Ennen valmennusta ajattelin, että en tiedä yhtään, mihin kroppani pystyy. En ehkä tiedä sitä vieläkään, mutta ainakin tiedän pystyväni enempään kuin olin etukäteen ajatellut.
Itselleni on alusta asti ollut tärkeää pyrkiä suorittamaan liikkeet salilla oikein ja tekniikka on tietysti tärkeä juttu, jonka valmennuksessa olen oppinut. Sellaisia ihan konkreettisia oivalluksia on esimerkiksi ollut se, että vaikka syke nousee ja hiki tulee, niin se ei tarkoita, että voimat loppuisivat. Uskallan myös rohkeammin tehdä ja kokeilla salilla isommillakin painoilla.

Lisäksi olen oppinut sen, että muutoksia kannattaa tehdä yksi kerrallaan, jotta niistä tulee pysyviä. Monet näistä asioista olen jollakin tavalla tiennyt jo etukäteen, mutta valmennuksen aikana ne ovat loksahtaneet kohdalleen. Olen saanut kimmokkeen etsiä tietoa kaikesta ravintoon ja liikuntaan liittyvästä ja oppinut silläkin tavalla paljon.

Ryhti on parantunut ja sen ovat muutkin huomanneet. Minulla on myös aiempaa enemmän energiaa ja pidän itsestäni enemmän kuin ennen. Olen opetellut ja oppinutkin kärsivällisyyttä. Kaikkea ei voi eikä tarvitse saavuttaa yhdessä yössä, vaan tässä on aikaa tehdä muutoksia. On tämä tiedossa ollut jo aiemminkin, mutta nyt minulla on ollut myös malttia noudattaa tätä ohjetta. Ja aika myös vaikuttaa tulosten pysyvyyteen. Tuloksia on tullut jonkun verran, ei ehkä niinkään painon puolella, mutta kehonkoostumus on kyllä muuttunut. Alkuun paino jopa vähän nousi ja säikähdin sitä ihan hirveästi. Tilanne on kuitenkin tasoittunut ja paino lähtenyt laskemaan.

Valmennuksen alussa kävimme myös ruokavalion läpi ja sain suosituksen syömisen kuntoonlaittamiseen. Yllätys itselleni oli se, että sai syödä oikeastaan kaikkea ihan hyvällä omallatunnolla. Ikuisena laihduttajana oli aivot virittyneet siihen asentoon, että ei saa syödä, mutta nyt aineenvaihdunta piti saada liikkeelle ja syödä pitääkin yllättävän paljon.

Paljon tämä on vaatinut itseltä ajatustyötä ja sitä työtä ei tietenkään voi tehdä kuin itse.

Olen myös oppinut, että voin itse vaikuttaa omaan painooni ja kehonkoostumukseeni. Tämä on varmaan monille itsestäänselvyys, mutta lukuisten laihdutusyritysten jälkeen on tullut sellainen olo, että ei tämä varmaan ikinä onnistu.

Keille suosittelisit minua?
Itse olen tekemässä elämäntapamuutosta ja omalla kohdallani olen saanut kyllä sinulta  tukea tämän muutoksen tekemiseen. Tällaiselle valmennukselle ei kannata lähteä ihan muutamaksi kerraksi, vaan pidempi pätkä on varmasti tarpeen. Ei tule mieleen jättää treenejä väliin tai syödä ihan miten sattuu, kun tietää, että yhteiset treenit sujuvat paremmin, kun treenaa itsenäisestikin välillä.

Suosittelisin sinua myös sellaisille, jotka haluavat kehittyä ja treenata kunnolla. Tämä sopii varmasti myös lyhyemmille valmennusjaksoille. Itselleni treenaminen on ollut todella paljon suunnitelmallisempaa näin, kun ammattilainen tekee ohjelmat ja kehitystä on tullut.

dsc_2566.jpg

 

Pysyvän muutoksen kulmakivi

Elämäntapamuutoksissa ja pysyvissä elämänhallinnan toimissa yksi asia nousee ylitse muiden. Se on tietoinen toiminta. 

Kun asioita omassa elämässään lähdetään muuttamaan, on ensin tultava tietoiseksi omista toimintatavoistaan. Asia kerrallaan oma toiminta on purettava osiin ja kysyttävä miksi toimii tietyllä tavalla. Kun tarkkailee tietoisesti omaa toimintaansa, epätoivotulle toiminnalle löytää pikku hiljalleen syitä ja tiedostamattomat asiat alkavat selkeytyä.

Elämäntapamuutoksissa ja -hallinnallisissa asioissa syyt löytyvät usein lapsuudesta opituista toiminta- ja selviytymiskeinoista, jotka eivät enää toimi aikuisuuden haasteissa. Usein kyse on myös tunteiden hallinnasta tai pikemminkin hallitsemattomuudesta.

Tunteidensa tiedostaminen ja tunnistaminen on äärimmäisen tärkeää, jotta omaa käyttäytymistään pystyy ymmärtämään ja mahdollisesti muuttamaan.

Mikäli haluat muutosta, joka kestää, kysy itseltäsi:

  • Mik√§ on se toimintatapa, jota haluan¬†muuttaa?
  • Miksi haluan asian muuttuvan?
  • Mit√§ tunteita asia her√§tt√§√§?

Ensin tulee tulla tietoiseksi toiminnasta ja siihen liittyvistä tunteista ja ajatuksista, vasta sitten toimintaa mahdollista muuttaa pysyvästi.

Mikäli kaipaat apua muutoksen läpivientiin ota yhteyttä!

img_20160827_143627.jpg

Muutosleikki

Uusi pelottaa. Vanhat ajatusmallit ovat tiukassa. Totutuista rutiineista on vaikea luopua.

Liian montaa asiaa ei tulisi muuttaa samanaikaisesti. Yksi asia kerrallaan. Olisi kiva aloittaa uusi elämä saman tien ja heti, mutta fakta on, ettei se ole mahdollista. Aivomme ovat ohjelmoituneet tiettyihin toimintatapoihin ja kestää aikaa, että hermoratamme uudistuvat niin, että uusista tavoista tulee rutiineita. Aluksi se vaatii kovasti voimavaroja ja tietoista muutosta, uusien tapojen ajattelua ja kertausta, uudestaan ja uudestaan. Siksi liian montaa muutosta ei voi tehdä kerralla.

Pitää myös muistaa, että uusien asioiden opetteluun on aikaa joka päivä vuodesta toiseen.

Mikä on lopullinen tavoite?

Olla laihempi, lihaksikkaampi, menestyneempi, vastata ympäristön antamiin vaateisiin vai olla onnellinen ja tuntea hyvää oloa omassa kehossaan, arvostaa itseä.

Kaikki lähtee itsensä arvostamisesta. Sinä olet arvokas. Pysyvää muutosta ei ole mahdollista ellei arvosta itseä. Kehossasi ei tule olemaan hyvä olo ennen kuin rakastat itseäsi. Kaikki muu on ulkoista ja toisarvoista, se mitä tunnet sisällä on kaiken ydin. Kun uskallat arvostaa itseäsi, sanoa peilille, että olet hyvä tyyppi, mikä tahansa on mahdollista.

Vasta silloin voit päästä irti vanhoista tavoista, joilla vahingoitat itseäsi, jolla menet karkuun todellisia tunteitasi ja pelkojasi.

Itsensä hyväksyminen on vaikeaa, se on pelottavaa, sillä se saattaa olla ihan uudenlainen tunne. Jos olet tottunut laiminlyömään itseäsi voi olla todella vaikeaa sanoakin, että pitää itsestä, se voi tuntua totaalisen vieraalta, mutta toistamalla noita sanoja uudestaan ja uudestaan, alat pikku hiljaa uskoa siihen. Alat pitää itsestäsi. Alat arvostaa itseäsi ja kohdella itseäsi hyvin. Kohdella kehoasi sen ansaitsemalla tavalla. Kunnioittaen ja huolta pitäen.

Itsensä hyväksyminen ei tapahdu yhdessä yössä. Se vie aikaa ja välillä sitä valuu takaisin epätoivoon ja itseinhoon. Sellaisessa tilanteessa on kaivettava jälleen voimavarastosta ruutia ja veto vedolta noustava pinnalle. Jos pystyt edes kaukaisissa haaveissa kuvittelemaan, että valoa näkyy, sinun ei tarvitse tietää missä ja koska, mutta jos pystyt uskomaan, että joskus pääset sieltä pois, sinä tulet pääsemään sieltä pois. Valo alkaa näkyä kirkkaampana ja kirkkaampana, ja jossain vaiheessa huomaatkin tulleesi pinnalle ja voit taas hengittää kevyesti.

Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä ja omien tunteidensa hyväksymisestä. Heikkouden hyväksymisestä, sillä ilman heikkoutta ei voi olla todellista vahvuutta. Oikeasti vahvat ihmiset ovat niitä, jotka tajuavat olevansa kaikista heikoimpia, ymmärtävät, etteivät aina tarvitse pärjätä ja osaavat pyytää apua.

Muutos lähtee sisältä. Ymmärryksestä siitä keitä olemme ja keitä haluamme olla.

Mitä on hyvinvointi?

img_20160424_122055.jpg

Hyvinvointi ja hyvä olo koostu monesta palasesta ja niiden balanssista: ruokailusta, levosta, riittävästä unensaannista, sosiaalisista suhteista ja liikunnasta. Aktiivisesta elämästä, jossa on riittävästi aikaa myös rauhoittua.

Ennen kaikkea hyvinvointi liittyy omaan kokemukseen omasta elämästään. Siitä, miten arkensa on rakentanut ja kokeeko elämänsä olevan pääsääntöisesti hyvää, vaikka välillä huonojakin päiviä tulee.

Jaan hyvinvoinnin kahteen tekijään: sisäiseen (henkiseen) ja ulkoiseen (fyysiseen). Fyysinen hyvinvointi vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja päinvastoin. Ulkoisilla tekijöillä voi vaikuttaa sisäisiin tuntemuksiin, kokemuksiin ja ajatuksiin. Sisäiset ja ulkoiset tekijät voidaan jakaa pienempiin osioihin. Tässä tekstissä käsittelen näitä tekijöitä ja annan vinkkejä miten pienilläkin teoilla voi parantaa omaa hyvinvointiaan.

wp-1461489205043.jpg

Ulkoinen hyvinvointi

Ulkoinen hyvinvointi koostuu fyysisistä asioista: liikunnan, levon, unen ja ravinnon tasapainosta. Jos jokin asia näistä falskaa, vaikutta se myös mielialaan negatiivisesti. Tai päinvastoin, jos syö perusterveellisesti ja säännöllisesti, liikkuu arjessa ja harrastaa hikiliikuntaa pari kolme kertaa viikossa, energiatasot pysyvät yllä, mieli on kirkas ja olo hyvä.

Riittävä uni ja lepo on kaiken ydin. Riittämättömän unensaannin vaikutuksista uutisoidaan vähän väliä, se vaikuttaa mielialaan, jaksamiseen ja palautumiseen. Jos arki tuntuu raskaalta, ensimmäinen asia on parantaa unta, sen pituutta ja laatua. En edes jaksa paasata asian tärkeydestä, sanon vain: nuku riittävästi.

Kokeile viikko ja huomaat eron! 

  • Jos joudut her√§√§m√§√§n arjessa her√§tyskelloon: mene sen verran ajoissa nukkumaan, ett√§ her√§√§t hieman ennen kellon soittoa.
  • Mene samoihin aikoihin nukkumaan joka ilta, pyri siihen my√∂s viikonloppuna
  • Rauhoita 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa kaikesta elektronisesta

Arjessa pitää myös olla lepohetkiä: kahvitaukoja työkiireiden keskellä, pysähtymistä ja maisemien tuijottelua. Kiireetöntä olemista illalla. Ajatusten ja mielen vaellusta. Työtkin sujuvat tehokkaammin ja ennen kaikkea luovemmin, kun ottaa pitkin päivää muutaman minuutin mittaisia hengähdystaukoja tai kissavideohetkiä.

wp-1461489961496.jpg

Ruokavaliolla on merkittäviä vaikutuksia hyvinvointiin ja jaksamiseen. Etenkin säännöllinen syöminen 2-3 tunnin välein ja riittävä kasvisten saanti on tärkeää. Hyvä olo ja koko päivän kestävä energiataso edellyttää riittävää ja tasaista syömistä. Kuitu- ja proteiinipitoista ruokaa, hyviä rasvoja ja hitaasti sulavia hiilihydraatteja. Jos ruokavalio on retuperällä aloita yhdestä asiasta ja siirry seuraavaan. Lisää täältä.

Liikunta ja aktiivisuus lisäävät mielihyvää, kohottaa kuntoa ja antaa energiaa. Ei ole parempaa fiilistä, kun liikuntasuorituksesta tuleva endorfiinipiikki. Tutkitusti parasta mielialalääkettä. Mene portaita hissin sijaan, pyöräile tai kävele välimatkat. Harrasta pari-kolme kertaa viikossa kunnon hikiliikuntaa, juokse, käy salilla tai mene tanssikurssille, mitä ikinä olet halunnut kokeilla, tehdä tai oppia.

Fyysinen hyvinvointi koostuu siis unen, liikunnan ja syömisen tasapainosta. Mutta se ei ole kaikki. Ylläolevat asiat voivat vaikka kaikki olla tiptop ja juuri suositusten mukaisia, mutta silti ei ole hyvä olo. Miksi?

Koska tarvitsemme myös sitä toista puolta: henkistä hyvinvointia, joka koostuu tunteista, ajatuksista ja asioiden kokemisesta. Mielen tasapainosta ja itsetuntemuksesta. Ulkoisesti voimme näyttää vaikka kuinka hyvinvoivilta tai arkemme on rakentunut kuin terveyden perikuva, mutta jos emme koe oloamme mukavaksi omissa nahoissamme ajatustemme ja tunteidemme kanssa, ei kestävää hyvää oloa voi saavuttaa.

wp-1461489702930.jpg

Sisäinen hyvinvointi

Sisäinen hyvinvointi koostuu hyvästä itsetuntemuksesta, omien ajatusten ja tunteiden tunnistamisesta ja niiden käsittelystä. Siitä, miten ulkoiset asiat koetaan ja mitä niistä ajattelee. Kun arvostat itseäsi, haluat pitää itsestäsi huolta. Jos henkisesti ei voi hyvin, se vaikuttaa myös ulkoisesti ja päinvastoin. Hyvinvointia parantavien ulkoisten tekijöiden myötä on mahdollista kohottaa myös mielialaa ja itsetuntoa.

Itsensä tunteminen on kaiken a ja o. Millainen olet, kuka olet ja mitä haluat? Sinä olet sinulle kaikista tärkein henkilö. Jos sisimmässään ei arvosta itseä, ei kyllä arvosta muitakaan. Omat ajatukset ja ajattelutapa heijastuu siihen miten näet ja koet muut ihmiset ja tapahtumat ympärilläsi. Hyväksytkö asiat, joihin ei voi vaikuttaa ja sopeudut niihin vai tuhlaatko turhaa energiaa tilanteeseen, jolle ei juuri nyt voi tehdä mitään. Tunnistatko asiat, joihin voit vaikuttaa? Teetkö niille jotakin?

Omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Jos ajattelee positiivisia asioita, alkaa myös kokea positiivisia asioita. Jos taas ajattelee negatiivisesti, negatiivisuus ympärillä lisääntyy. Kannattaa myös miettiä miten itselleen puhuu: puhutko itsellesi kannustavasti, oletko hyvä tyyppi, joka osaa asioita ja on niissä hyvä? Kun pidät itsestäsi, alat nähdä myös muissa hyviä piirteitä. Huomaat, että elämäsi on täynnä mahdollisuuksia ja hienoja asioita. Alat arvostaa sitä mitä sinulla on, etkä keskity siihen mitä sinulta saattaisi puuttua (oikeastihan sinulta ei koskaan puutu mitään).

Mistä kolmesta asiasta pidät itsestäsi?

Mistä kolmesta asiasta olet tänään ollut iloinen?

Mistä kolmesta asiasta olet kiitollinen elämässäsi?

Kirjoita ylös.

wp-1461490384732.jpg

Mielemme hyvinvointiin liittyy myös tunteet ja ajatukset. Ajatuksia tulee ja menee päivittäin valtavia määriä. Ne voivat olla kivoja, ikäviä, kurjia, kamalia tai pelottavia. Mutta ne ovat vain ajatuksia. Kaikkien ajatusten kohtaaminen on tärkeää, myös niiden ikävien. Kun ikäviä ajatuksia oppii käsittelemään ja tutkailemaan, huomaa, etteivät ne olekaan niin pelottavia. Ne ovat vain ajatuksia. Ajatuksiaan ei kannata tukahduttaa, sillä ne pomppaavat aina uudestaan ja uudestaan pintaan, kunnes niitä oppii käsittelemään.

Kun annat ajatuksen tulla, huomaat, että jossakin vaiheessa se menee ohi, sen merkitys katoaa tai se ei enää pompsahdakaan mieleesi. Myös tunteet toimivat tällä tavoin.

Tunteet tulevat ja menevät. Kuten ajatuksiakin, koemme valtavat määrät erilaisia tunteita päivän aikana. Universaaleja perustunteita, joita kaikki koemme on yhdeksän: suru, pelko, kiukku, häpeä, inho, kuvotus, hämmästys, kiinnostus ja onni. Tunteisiin liittyy fyysisiä reaktioita: pulssin nousua, kehon jännittyneisyyttä, hymyä, tärinää ja sydämen tykytystä. Myös kaikki tunteet ja tuntemukset on tärkeä kohdata. Niiden pitää antaa tulla ja mennä. Myös ikävien. Tunteet lieventyvät ja katoavat ajan myötä. Tunteissa kannattaa oppia olemaan, etenkin silloin, jos jokin voimakas tunne johtaisi itselle negatiiviseen toimintaan. Tarkkaile itseäsi. Mitä ajattelet silloin, kun tunnet iloa tai surua? Entä kun pelkäät? Herättääkö jokin ajatus tiettyä tunnetta? Miksi? Toimitko impulsiivisesti joissakin tilanteissa? Vältteletkö jotakin olotilaa, ajatusta tai tunnetta?

Annatko ajatustesi tulla ja mennä? Jäätkö vellomaan johonkin?

Osaatko erottaa tunnetilojasi ja tunnistaa mistä eri tuntemukset johtuvat?

Mistä asioista tunnet onnea ja iloa? Mikä saa sinut surulliseksi? 

Ajatukset ja tunteet herättävät fyysisiä tuntemuksia ja fyysisellä toiminnalla voit vaikuttaa siihen miten ajattelet. Jos olet rento ja hengität rauhallisesti, myös mielesi on rauhallinen ja sinulla on hyvä olo. Fyysinen jännittyneisyys lisää myös mielen jännittyneisyyttä, lyhyttä pinnaa ja ikäviä ajatuksia. Unella, urheilulla ja ruokatavoilla voi vaikuttaa siihen miten asiat kokee, mitä tuntee ja kuinka ajattelee.

Hyvä olo ja onni koostuu monesta palikasta ja niiden balanssista. Mikään ääripää ei ole hyväksi. Tärkeintä on, että oppii löytämään oman onnensa tekijät, panostaa asioihin joista tulee hyvä olo, tutkailee ja tarkkailee itseään, omia tunteitaan, ajatuksiaan, toiveita ja haluja. Antaa tunteiden tulla ja mennä. Pitää huolta fyysisestä hyvinvoinnista. Hyväksyy asiat joihin ei voi vaikuttaa, panostaa niihin, joihin voi. Osaa pysähtyä ja olla kiitollinen siitä mitä on.

Koska sinulla on jo kaikki.

wp-1461489736294.jpg

 

Kuvat: Hvar, Kroatia 2016

Itserakkausjuttuu

Lentoni lähtee tänään juurikin näillä main kohti Sri Lankaa. Lomaa, aurinkoa ja surffausta. Tämä syksy on ollut puuhakas, kiireinen, mutta hyvin onnellinen. Olen saanut paljon aikaan, tavannut huikeita ihmisiä, saanut mahtavia tilaisuuksia ja oivaltanut monia asioita. Minulla on ollut pääsääntöisesti hyvä energiataso koko syksyn ja asiat ovat hoituneet tehokkaasti.

Uskon, että minulla on tasan yksi syy siihen, että olen jaksanut, hoitanut ja kehittänyt asioita hyvällä boogiella koko syksyn. Se syy olen minä. Minä ja mun hyvinvointi. Mun treeni ja mun uni. Minäminäminä.

Kuulostaa itserakkaalta? Kyllä, mutta on kaikkea muuta. Olen sen tyyppinen ihminen, joka saa energiansa muista ihmisistä. Kaikista tärkeintä on, että ihmiset ympärilläni voivat hyvin. Laitan ajatuksissani muut aina edelle. Eihän mulla mitään väliä, kunhan siulla on asiat hyvin. 

16122015-namnloŐąst-36

Hyvä asia? Ei välttämättä.

Olen huomannut, että poltan itseni helposti loppuun. Lähden moneen juttuun mukaan, enkä aina muista ottaa itselleni aikaa. Sitten niitä ihmisromun palasia yritetään keräillä muutama viikko ja yhtäkkiä ei jaksakaan mitään. Energia palaa loppuun. Ketään ei jaksa nähdä.

Tämän syksyn ensimmäinen panostuksen kohde onkin ollut minä itse ja oma treenini. Tämä valmennusprokkis. Joku ihan oma juttu. Sen jälkeen gradu ja asiakastyö. Olen ottanut heti omaa aikaa, kun tuntuu, että nyt meinaa lipsua. Panostanut riittävään lepoon ja uneen.

Miten se on sitten vaikuttanut olooni ja sosiaalisiin suhteisiini?

Olen nähnyt ystäviäni enemmän kuin koskaan, minulla on ollut tasaisesti energiaa jakaa myös muille. Kuin huomaamatta panostamalla itseeni olen pystynyt antamaan muille enemmän kuin koskaan. Koska minulla on vihdoinkin hyvä olo itseni kanssa, olen oivaltanut myös kuinka rakkaita ja upeita ihmisiä ympärilläni on.

Koska olen pitänyt itsestäni ja omasta jaksamisestani huolta, olen voinut olla muiden tukena ja antaa heille energiaa. Vastoinkäymisetkin tuntuvat pienemmiltä, kun tiedän, että se on vain hetkellistä.

Olemme sosiaalisia olentoja, ihmissuhteet ovat tärkeitä ja toisten ihmisten rakkaus saa meidät tekemään ihmeellisiä asioita. Haluamme auttaa muita ja tehdä kaikkemme meille rakkaiden ihmisten puolesta. Tai ihmisten puolesta, jotka tarvitsevat apua.

Muiden auttaminen on tärkeää. Läsnäolo on tärkeää. Teen tätä työtä, jotta voisin inspiroida ja motivoida muita. Saada heidät ylittämään ja uskomaan itseensä.

Mutta jos ei muista pitää itsestään huolta, virta loppuu nopeasti. Vain siksi, että minä ja oma hyvinvointini tulee ihan ensiksi, minulla on mahdollisuus olla muiden tukena, auttaa ja jakaa energiaani muillekin ilman, että palan loppuun.

Muista arvostaa ja pitää huolta itsestäsi. Rakasta itseäsi, jotta voit rakastaa muita.

16122015-namnloŐąst-37

Tunnesy√∂minen ‚Äď voiko siit√§ p√§√§st√§ eroon?

IMG_0407

Syöminen ja tunteet. Kaksi sanaa, jotka liittyvät hyvinkin läheisesti toisiinsa. Tunnesyöminen on hyvin yleistä, varmasti yleisempää kuin osaamme kuvitellakaan. Ruuasta ja syömisestä on tullut vaikeaa, meillä on liikaa tietoa ja perusasiat unohtuvat. Ennen kaikkea syömisestä on voinut tulla väline käsittelemään tunteitamme ja tukahduttamaan niitä. Mielihyvän hakeminen ruoan kautta on helppoa, herkkuja ja ruokaa löytyy joka paikasta. Kaiken lisäksi emme tule toimeen ilman ruokaa, meidän on pakko syödä, jotta pysymme hengissä.

Aihe on vaikea.

Tunnesy√∂minen voi olla melko harmitonta, pieni karkkipussi, kun makeahammasta kolottaa ja tarvitaan pient√§ piristyst√§. Ruoka ei muuten her√§t√§ suuria tunteita, sy√∂d√§√§n kun on n√§lk√§, mutta ruoka ei juuri py√∂ri mieless√§. Mutta silloin, kun ruoka alkaa vallata yh√§ enemm√§n ajattelukapasiteettia tai ‚ÄĚpakko saada sit√§ ja t√§t√§‚ÄĚ -sy√∂minen alkaa haitata muuta el√§m√§√§, sy√∂misest√§ tulee kinkkisemp√§√§ tai se saattaa muodostua ongelmaksi, joka voi johtaa jopa sy√∂mish√§iri√∂√∂n.

Usein syömishäiriöt tai pulmallinen syömiskäyttäytyminen liittyvät tunteisiin ja tunteiden käsittelyyn: paetaan jotakin ahdistavaa tunnetta, tukahdutetaan tiettyjä fiiliksiä, palkitaan itseä ruoalla, kun tapahtuu jotain positiivista, syödään suruun. Syyt ja taustat ovat jokaisella erilaiset, mutta olennaista on tietää, että ongelmallisesta syömiskäyttäytymisestä on mahdollisuus päästä eroon. Nauttia ruoasta ja herkuista niiden itsensä vuoksi ja hyvällä omalla tunnolla, ilman että syö itseään ähkyyn tai tuntee morkkista jälkeenpäin. Ajatella ruokaa neutraalina, ravintona, josta nauttii, mutta joka ei herätä sen suurempia tunteita tai korvaa muita tarpeita. Helppoa sei ei välttämättä ole, mutta ehdottomasti mahdollista.

Tunnesy√∂minen on minullekin tuttua ja yksi niist√§ syist√§ miksi olen esimerkiksi opiskellut personal traineriksi. Sy√∂miseni on ollut ala-asteen ajoista l√§htien h√§iriintynytt√§ hieman eri muodoissa ja eri vaikeusasteissa, mutta ennen kaikkea se on ollut kaikkea muuta kuin neutraalia tai normaalia. Olen vasta aikuisi√§ll√§ oppinut oikeanlaisen sy√∂mismallin ja liikkunut asteittain kohti neutraalia ja ‚ÄĚluonnollista‚ÄĚ sy√∂mist√§ eli sit√§, ett√§ nautin ruoasta ilman morkkiksia ja ajattelen ruokaa my√∂s hyvinvointiani tukevana asiana, enk√§ v√§lineen√§ tunteideni k√§sittelyss√§ tai tukahduttamassa pahaa oloa. Olen oivaltanut, mik√§ vaikutus mielialaan ja jaksamiseen on sill√§, ett√§ sy√∂ terveellisesti, s√§√§nn√∂llisesti ja ennen kaikkea tarpeeksi.

Kaksi asiaa liittyvät läheisesti siihen, että olen päässyt huonosta syömiskäyttäytymisestä eroon: urheilu ja oppiminen tunnistaa ja käsitellä omia tunteita ja sisäisiä tarpeita. Käänteentekevä asia oli, kun innostuin saliharjoittelusta. Mikäli halusin rasvan tilalle lihasta ja voimaa oli kiinnitettävä huomiota myös terveelliseen ja riittävään syömiseen. Oivalsin, että vain minä voin vaikuttaa siihen mitä olen ja mitä haluan olla. Tajusin, että voin olla mitä vain ja tehdä mitä vain, kunhan vain haluan sitä tarpeeksi ja olen valmis tekemään töitä asian eteen.

Saliharjoittelu opetti minulle pystyvyyttä ja sitä, että omalla toiminnalla on mahdollisuus muuttaa ja muuttua. Mutta tärkeintä on ollut omien taustojeni ja tunnetarpeideni läpikäyminen. Tunteiden tunnistaminen ja niiden käsitteleminen. Opin armollisuutta itseäni kohtaan. Että olen riittävän hyvä. Aina ei tarvitse jaksaa ja pärjätä. Saa olla heikko ja pitääkin olla. Oppia pyytämään apua ja olla tuettavana. Voin kertoa, että helppoa se ei ole ollut. Itse asiassa ajoittain ihan helvetin vaikeaa. Huomata, että ei oikeasti keksi yhtäkään syytä, miksi nousta sängystä ylös. Tukahduttaa tunteensa ruokaan, kun ei ole muutakaan iloa keksinyt.

Asiat ja vaikeudet eivät ole välttämättä näkyneet ulospäin, olenhan se positiivinen ja reipas tyttö, joka aina jaksaa ja pärjää. Mutta kun aina ei voi jaksaa ja pärjätä. Onneksi oli saliharjoittelu ja oma treeni. Mahdolliset ulkonäkökompleksit siirtyivät kykyyn ja taitoihin, joita treenaamisella saavutan. Voimaa, notkeutta ja kehonhallintaa. Pystyminen ja oppiminen. Treenaaminen on parasta ja ne kicksit, joita itse treenaamisesta saa, saati sitten, kun on oppinut uuden taidon, edistyy tai nostaa omat ennätysmaksimit. Grrr, minä pystyn!

Viisi vuotta se on kestänyt. Alkaen siitä oivalluksesta, että ei ole hyvä olo ja jotain tarttis tehdä. Oppiminen olla pakoilematta omia tunteita ja olla vaan. Oppia olemaan itsensä kanssa, hyväksyä sitä kuka on ja mistä on tullut, rakastaa sitä tyyppiä, joka tässä kropassa asustaa, olkoonkin kroppa minkä mallinen tahansa. Tajuta, että minussa asuu pieni urheilija, joka rakastaa treenaamista, mutta osaa myös ottaa rennosti. Pieni pohtija, jolle ihmisten ja ystävien hyvinvointi tuottaa kaikista suurinta mielihyvää, mutta joka osaa ottaa aikaa myös itselle ja tunnistaa milloin on tarpeen ladata akkuja.

Muista nämä:
  • Anna itsellesi aikaa, kaikkea ei tarvitse saada heti vaan malta mielesi. Muutos tapahtuu hitaasti ja syk√§hdyksin. Takapakit ovat osa prosessia.
  • Pyyd√§ ulkopuolista apua. Omien ajatusten kanssa ei kannata py√∂ri√§ yksin. Jo jonkin asian sanominen √§√§neen voi muuttaa omaa suhtautumista siihen. Ulkopuolinen n√§kemys auttaa ongelmien ratkaisussa ja antaa tukea. Puhu tunteistasi.
  • Kaikki l√§htee omasta ajattelusta. Vain sin√§ voit muuttaa itse√§si, ei kukaan muu.
  • L√∂yd√§ asia, josta nautit ja joka saa sinut innostumaan. Jokin oma juttu, joka antaa energiaa ja innostaa.
  • Pysyv√§ muutos on hidasta. Toiminta ja ajatukset kulkevat k√§si k√§dess√§. Opi tunnistamaan milloin on aika tehd√§ liiemmin ajattelematta ja milloin pit√§√§ pys√§hty√§.
  • Opettele olemaan itsesi ja tunteidesi kanssa. K√§sittelem√§√§n niit√§ negatiivisia tunteita ja vain olemaan. Tunnemme valtavalla skaalalla eri tunteita pitkin p√§iv√§√§. Yhdess√§ hetkess√§ voimme kokea vaikka valtavaa iloa, j√§nnityst√§, h√§pe√§√§ ja innostusta. T√§rke√§√§ on tunnistaa ne ja antaa niiden menn√§. Tunnetilat vaihtelevat jatkuvasti.
  • Ennen kaikkea rakasta itse√§si. Tunnista mist√§ tulet ja miten taustasi vaikuttaa sinuun. Miten se on muokannut sinua. Ymm√§rr√§, ett√§ olet hyv√§ juuri sellaisena kuin olet ja voit itse vaikuttaa siihen mik√§ sinusta tulee ja kuka olet. Anna aikaa itsellesi ja nauti ihmisten seurasta ymp√§rill√§si. √Ąl√§ j√§√§ yksin.

IMG_0607