Sunnuntain aamukahvi

Lähes jokaisena viikonlopun aamuna sama ajatus nousee mieleen: hitaat aamut ja rauhassa juotu aamukahvi on yksi parhaimmista asioista mitä tiedän. Lisääntyvän valon myötä aamuista on tullut entistä ihanimpia, kun koko asunto tulvii auringon säteissä.

Keväässä on taikaa. Joka vuosi elää tietoisemmin luonnossa tapahtuvista muutoksista ja seuraa hiljalleen herääviä silmuja puissa ja vihrenevää ruohikkoa.

On kiehtovaa lukea aikaisempia tekstejäni. Edellinen oli joulukuulta. Olen haaveillut ja varmaan tulen haaveilemaan vielä hyvin pitkään, että saisin päivitettyä blogia tai ylipäänsä kirjoitettua enemmän säännöllisesti. Kirjoittaminen kuitenkin jäsentää hyvin ajatuksia. Ja auttaa ajatusryöppyjen purkamisessa selkeämmiksi kokonaisuuksiksi.

On kiehtovaa, miten iän lisääntyessä oma ajatuksen juoksu ei vähene, mutta siihen suhtautuminen muuttuu. Tunteet ja niiden kokeminen ovat voimistuneet vuosi vuodelta, mutta ne eivät määritä samalla tavalla itseä tai omaa olemista. Varmasti se on sekä ikää mutta myös taitoa.

Mieli ja sen mahdollisuudet kiehtovat minua. Olen jo vuosia tutkinut, lukenut ja harjoitellut erilaisia mielenhallinta- ja meditaatiotekniikoita ja ottanut käyttööni itselleni sopivat palaset.

Vaikka haaveilenkin jooga- ja meditaatioretriiteistä Himalajan vuoristoissa tai Intian ashrameissa, eniten mielitreeneistä saa irti arjessa, kotona tai työpaikalla. Hetkissä ja tapahtumissa, jossa me kuitenkin elämme suurimman osan vuotta.

Rauhoittuminen, rentoutuminen, omien ajatusten ja tunteiden tutkailu on yhtä lailla sekä helppoa että äärimmäisen vaikeaa. Mutta joka kerta valtavan palkitsevaa.

On tärkeää pitää sekä kehosta että mielestä huolta. Niitä ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Eikä koskaan tulla valmiiksi.

Sisäänpäin kääntyminen on ihanaa. Kun saa itsensä pysäytettyä, sinne meinaa hukkua välillä liiankin helposti.

Sunnuntai.

 

DSC_0688.jpg

Advertisements

Tee tavoitteestasi tapa

inkeroinen

Miettiessäni mitä kirjoittaisin tänä aamuna, mieleeni ei tullut mitään. Haluaisin kirjoittaa ja etenkin kirjoittaa säännöllisesti tekstiä, mutta jostain syystä etsin aina inspiraatiota tai aihetta, josta kirjoittaisin. Kuitenkin inspiraatio oikeasti iskee vain hyvin harvoin tai sitten aivan väärässä paikassa.

Jotta saisin kirjoittamisesta säännöllisen harrastuksen, minun pitäisi tehdä siitä ensin tapa. Ei välittää sisällöstä tai tekstin pituudesta, vaan siitä, että tuotan tekstiä säännöllisesti esim. tietyn määrän viikossa tai tiettynä ajankohtana. Kun halutaan aloittaa esim uusi harrastus tai tehdä jostakin toiminnasta pitkäkestoista ja jatkuvaa (esim. liikuntaharrastuksesta), se onnistuu vain, kun toiminnasta luo tavan eli automaattisen toiminnan.

Kuinka tehdä tavoitteesta tapa? Tapojen luominen vaatii ensin tavoitteen, mahdollisimman pienen ja saavutettavissa olevan. Onnistuminen ruokkii uutta onnistumista. Lisäksi se vaatii alussa tietoista työtä ja sunnitelmallisuutta. Opetat itseäsi toimimaan uudella tavalla.

Aina uudesta harrastuksesta ei tule pysyvää. Uuden tavan oppiminen vaatii valtavasti toistoja. Usein jossain kohtaa aletaan lipsua uusista rutiineista. Silloin vaaditaan myös tahtoa laittaa itsensä takaisin ruotuun. Ja mitä helpommat rutiinit on itselleen tehnyt ja kuinka pitkään uutta toimintaa on jaksanut toistaa, sen sujuvammin paluu uusiin tapoihin onnistuu. Itselleen pitää myös muistaa olla armollinen, jos yksi tai kaksi viikkoa 50 jää väliin, se ei haittaa. Kokonaisuus tulee muistaa.

Suunnitelmallisuus auttaa huomattavasti uusien rutiinien sisäistämisessä. Kun joku toiminta on kalenterissa eikä vain ajatuksissa, sen tekeminen on huomattavasti todennäköisempää. Puolisen tuntia alkuviikosta tai edellisen viikon lopusta seuraavan viikon suunnitteluun ja tärkeiden tekemisten kalenteroimiseen tekee ihmeitä ajakäytölle ja tavoitteiden onnistumiselle.

Jos se tästä.

Kevätsää

Keväinen sää vaihtelee aurinkoisesta ja pilvettömästä taivaasta vaakatasossa satavaan räntään hetkessä. Välillä sataa ja paistaa yhtä aikaa. Mutta sieltä se kesä tulee yhtä varmasti kuin joka vuosi.

Säännöllisin väliajoin oma elämäkin tuntuu olevan samanlaisessa säiden sekamelskassa: olet selkeästi menossa kohti uutta ajanjaksoa, mutta vielä asiat eivät ole loksahtaneet kohdilleen vaan eteen saattaa tulla mitä vain tuulenpuuskista lempeästi talojen välistä pilkottaviin auringonsäteisiin. Askel tuntuu kevyeltä ja kesää kohti mennään, mutta pieni epävarmuus ja varaus on pidettävä mukana, sillä sadekuuro voi yllättää milloin vain.

On muistettava, että säätä ei voi kontrolloida. Meidän on mahdollista vaikuttaa vain siihen, miten suhtaudumme tulevaan ja ympäristön olosuhteisiin. Ymmärrämmekö, että keväällä sää voi olla mitä vain. Nautimmeko siitä, että auringonsäteet alkavat lämmittää, mutta yhtä lailla ihmettelemme rakeita, jotka saavat maan rouskumaan jalkojen alla.

Uuden luomiseen liittyy aina epävarmuutta. Vanha jää taakse ja pala palalta uusi elämä rakentuu, muodostuu ja löytää uomansa. Heleän vihreät silmut kasvavat vahvoiksi vihreiksi koivunlehdiksi. Muutos on aina prosessi. Alku tuntuu kaoottiselta, mutta asiaan kerralla keskittyen palaset alkavat loksahdella paikoilleen.

Kevät on täällä.

DSC_3097

Salirakkaus

Olin jo pitkään voinut huonosti. Olin ikilaihduttaja. Läskiäläskiä. Pois vain. Eksyin eräässä kesätyössäni 2013 Fastin blogisivujen pariin. Siellä kerrottiin, että läski ei lähde juoksemalla vaan muotoja tehdään salilla. Oho, mitä? Että lihasta hankkimalla kiinteytyisi. Ja syömällä säännöllisesti jaksaa muttei liho.

Täytyi kokeilla. Pyysin ystävääni tekemään minulle saliohjelman ja näyttämään miten homma toimii.

WoW.

Rakastuin, heti.

Koukutuin fiilikseen, joka uuden oppimisesta tuli. Siihen poltteeseen, joka kehoon tulee, kun joudut pikkaisen puskemaan, etkä tee helpoimman kautta. Okei, viimeiset sekunnit ja viimeiset toistot olivat tuskaa, mutta sen jälkeen.. WoW. Hymy ei lähtenyt koko päivänä.

Alkoi se kroppakin pikku hiljaa muuttua. Tosin syöminen ei ollut heti optimaalisinta, mutta sitäkin samalla opettelin.

Hiljalleen oman kehon ulkomuoto se alkoi tuntua merkityksettömältä, koska sitä ymmärsi mikä oikeasti on tärkeää. Hyvä olo ja itsensä ylittäminen. Se, että kehosi pystyy mihin vain. Itse pystyy mihin vain!

Okei okei, kyllä sekin tuntui hyvältä, kun takapuoleen alkoi tulla muotoja ja käsivarret kiinteytyi. Kyselyitäkin alkoi tulla, “sä vissiin treenaat”. Sisäinen hyvinvointi alkoi näkyä ulospäin.

Treenaaminen on muuttunut tulisesta ihastuksesta syvään rakkauteen. Olen koukussa hyvän olon tunteeseen enkä usko, että se ihan hetkeen katoaa. Treenaaminen herättää edelleen kutinaa vatsanpohjassa ja höpsöä innostusta.

Treeneissä voi oppia koko ajan uutta ja harjoittelua monipuolistaa ja muokata juuri siihen suuntaan mihin itse haluaa. Se pitää liekin yllä.

Endrofiiniryöpyt itsensä ylittämisestä, aggressioiden purkamisesta ja ennätysten ylittämisestä tai ihan vain rennosta rauhoittumisesta on jotain sanoin kuvaamattoman koukuttavaa.

Ei ole asiaa, jota liikuntarakkaus ei voisi parantaa.

img_20170211_140702_558.jpg 110kg lovee

#kiittisulle

Toissa viikko oli vastoinkäymisiä täynnä, pinnani oli kireällä, eikä hevillä hymyilyttänyt. Tällaisissa yleisfiiliksissä käännyn helposti sisään päin ja pyrin olemaan mahdollisimman vähän muiden kanssa tekemisissä, jotta fiilis ei tarttuisi muihin.

Haastavista hetkistä huolimatta päiväni pelastivat ihmiset, jotka väläyttivät hymyn juuri oikeassa kohdassa, kuuntelivat tai auttoivat pyyteettömästi. 

Haluaisin, että kiinnittäisimme enemmän huomiota arjen kohtaamisiin ja pieniin tekijöihin, joilla on iso merkitys toiselle ihmiselle.

Haluan siis kiittää sinua ihminen, joka tietämättäsi pelastit päiväni

#kiittisulle opintoneuvoja, joka olit ystävällinen ja avulias todistuspyyntöä jättäessäni, kun olin ensin tunnin taistellut tietokoneen ja tulostimen kanssa yliopistolla.

#kiittisulle työkaveri, joka tietämättäsi piristit päivääni jutuillasi ja valloittavalla hymylläsi.

#kiittisulle työkaveri, jonka kanssa pystyn keskustelemaan ja pohtimaan niin työ- kuin ura-asioitakin, joka ymmärtää ja tukee tarvittaessa. Joka uskoo minuun ja kykyihini.

#kiittisulle bussikuski, joka olit jo lähdössä liikenteeseen, mutta pysähdyit ja odotit juoksevan matkustajan kyytiin.

#kiittisulle ystävä, joka jaksat kuunnella ja tukea vaikeissakin hetkissä. Kanssasi voin jakaa niin ilot kuin surut. Toivottavasti sinä saat myös minulta mitä tarvitset.

#kiittisulle ihminen, joka jaksat aina hymyillä kohtaamisissa. Hymy piristää ja saa aikaan ihmeitä.

Kuka on piristänyt sinun päivääsi?

img_20170204_130114_196.jpg

Vähän parempi mieli

Työssäni ensimmäinen tavoitteemme on saada asiakas aina paremmalle mielelle kohtaamisessa. Edes vähän parempi mieli kuin ennen kohtaamista.

Minusta tämä on ihan huikeaa, mutta miksei sitä soveltaisi myös itseensä?

Tiesitkö, että voit valita oman suhtautumisesi asioihin ja elämään? Jep, sinulla on varaa valita miten ajattelet vastoinkäymisistä tai onnistumisista. Temperamenttipiirteet vaikuttavat jonkin verran siihen, miten luontaisesti ajattelet, mutta asioihin suhtautuminen on opittu tapa.

Miksi ei siis joka päivä ajattelisi, että tämä on vähän parempi kuin eilinen? Tai että tänäänkin tulee mukava päivä?

Tai kun kohtaa haasteita, niin ajattelee, että näistä haasteista selvitään, niistä oppii ja haasteet vahvistavat. Vaikka sillä hetkellä olisikin ihan helvetin paska olo. Mutta silti.

Koska positiivisella suhtautumalla oikeasti asiat alkavat rullata positiiviseen suuntaan ja kohti onnistumisia.

Miksi käyttää energiaa elämästä tuskailuun, sysätä vastuu jollekin toiselle?

Kun se vastuu ja vapaus valita on itsellä.

Sinä päätät onko tämä päivä mukava vai ihan paska. Miksi tuhlata energiaa turhista asioista murehtimiseen? (Ihan oikeasti, miksi? Mä en ymmärrä.)

Minun päiväni ovat jänniä, hauskoja ja mielenkiintoisia. Vaikka olisin koko päivän pyjamassa yksin kotona ja pesisin pyykkiä. Silloin vasta ollaankin jännän äärellä!

Mitä jos tänään olisitkin vähän paremmalla tuulella kuin eilen?

img_20170121_120349.jpg

Pyykkipäivänä Jännän äärellä.

 

Onni löytyy paskasta

Elämä on osoittanut huumorintajuaan viime päivinä pohtiessani onnellisuutta, sillä oloni on ollut aivan paska. Onnellisuudesta ja hyvästä olosta ei ole ollut tietoakaan, kun kurkkua puristaa, henkeä ahdistaa ja vatsassa tuntuu pahoinvoivalta. Voin kertoa, että aika perseestä.

Kunnon kohtalon ivaa sanoisin, mutta itse asiassa kaikesta paskuudesta taitaa löytyä koko homman ydin.

Kyse on kahdesta asiasta: tunteessa olemisesta ja itsensä ymmärtämisestä.

img_0210

Tunteessa oleminen tarkoittaa sitä, että pystyy olemaan ikävässä tunteessa ilman, että torjuisi tai hukuttaisi tunteen. Kun uskaltaa tuntea kipua, mieleen alkaa nousta lapsuudesta lähtien syvälle kaivettuja asioita, jolloin on tuntenut itsensä kaltoinkohdelluksi.

Kun uskaltaa kohdata kurjan olon ja antaa itsensä tuntea kipua, on mahdollisuus päästä tarkastelemaan haavoittuvaista ja suojatonta olentoa, joka meissä kaikissa asuu. Silloin on mahdollisuus oppia tunnistamaan, mistä tunne johtuu. Mikä tilanne tai kohtaaminen sai aikaan fyysisen reaktion ja tuntemaan vihaa, surua, ahdistusta tai pettymystä?

Peilaamme nykyisyyttä aina menneisyyden tapahtumien ja kokemusten kautta. Aikaisemmin elämässä koetut kipupisteet heijastuvat nykyhetkeen ja siksi olisi tärkeää oppia havaitsemaan ja ymmärtämään, millaiset asiat saavat tunnereaktion aikaan.

Asioiden tarkastelu auttaa erottamaan itselle merkittävimpiä asioita ja pakottaa ottamaan vastuun itsestä. En pystyisi kirjoittamaan tätä tekstiä, jos oloni olisi vielä yhtä kurja kuin se on muutamana päivänä ollut. Mutta onneksi velloin kivuissani, onneksi uskalsin olla.

img_0213

Kurja olo muistutti minua ikävästä, haavoittuvuudesta ja tarpeista. Siitä kuinka aina ajautuu samoihin tilanteisiin, toistaa samoja selviytymismekanismeja ja kuinka sitä kerta toisensa jälkeen laittaa itsensä toissijaiseksi.

Onneksi se myös muistutti minua siitä, kuinka tärkeä ja arvokas olen. Etten saisi väheksyä omia tunteitani ja tarpeitani, että muistaisin arvostaa aina itseäni tarpeeksi.

Kyse on vastakohdista: paska fiilis auttaa näyttämään olennaiset asiat. Kuten onni löytyy kurjuudesta myös kurjuus löytyy onnesta. Se tarkoittaa sitä, että täytenäiseen elämiseen kuuluu koko tunteiden kirjo kurkkua kuristavasta puristuksesta pakahduttavaan onnen tunteeseen. Täysillä eläminen on ajatuksia, kokemuksia ja tapahtumia, joiden merkitystä on mahdollisuus muokata. Onnellisuus on loppujen lopuksi melko yksinkertaista. Se on läsnäoloa hetkessä ja hyvien asioiden huomioimista.

 

IMG_0204.JPG

Ikävä fiilis yrittää osoittaa sinulle, että olet itsellesi arvokas. 

 Miten reagoisit, jos ystäväsi, perheenjäsenelläsi tai lapsellasi on ikävä olo? Menetko lohduttamaan vai käännätkö selkäsi?  

Mitä teet, kun ITSELLÄSI on paha olo? Käännätkö selkäsi? Vai osaatko olla läsnä ja lohduttaa?

 

LUKUVINKKEJÄ: Maaret Kallio – Lujasti lempeä ja Tommy Hellsten – Saat sen mistä luovut. 

KUVAT: Kuuba 2010

Onnen työkalut – kuinka tulla onnelliseksi?

Sain hetki sitten päätökseen Phil Stutzin ja Barry Michaelsin kirjan The Tools – Onnen työkalut. Näiden kahden psykoterapeutin kehittämien “onnen työkalujen” käyttämisen avulla pitäisi löytää onni omasta elämästä. Kirja oli omaan makuuni ehkä hieman liian sensaatiomaisesti tai “eikä siinä vielä kaikki” TV-Shop -tyyliin kirjoitettu, mutta työkalut eivät olleet lainkaan hassumpia.

Kirjassa esitetyt työkalut olivat Mielihalun muuttaminen, Aktiivinen rakkaus, Varjon sisäistäminen, Kiitollisuuden virtaus ja Tahdonvoima. Tässä postauksessa en referoi kirjaa vaan esitän omat näkemykseni työkaluista, jotka ovat erilaisia ajattelumalleja, joiden avulla pystyy muokkaamaan omaa ajattelua ja oppii ymmärtämään itseä. Työkalut ovat siis eräänlaista mielikuvaharjoittelua.

Kun puhutaan onnellisuudesta, tärkeintä on oivaltaa, että kestävää onnellisuuden tunnetta ei voi hankkia ulkoisilla tekijöillä vaan se on sisäinen tunne, joka muodostuu omista ajatuksista ja tunteista sekä niiden tulkinnasta. Onni ei myöskään ole pysyvä olotila vaan sitä pitää aktiivisesti työstää.

Onnellisuudessa on loppujen lopuksi kyse siitä, mitä ajattelet itsestäsi ja ympäristöstäsi ja miten suhtaudut vastoinkäymisiin. Mitä paremmin itsensä ja taustansa tuntee, sen helpompaa on hahmottaa niitä tekijöitä, joista oma onni koostuu.

Mielihalun muuttaminen

Olemme mukavuudenhaluisia otuksia, jotka pyrkivät välttämään vastoinkäymisiä ja kipua viimeiseen asti. Ikävät asiat ovat pelottavia ja vastenmielisiä. Mielihalun muuttaminen tarkoittaa halua mennä kohti kipua ja uskallusta kohdata omat pelkonsa. Kipu kasvattaa ja vastoinkäymiset opettavat. Ilman itsensä haastamista ei voi kasvaa henkisesti.

Aktiivinen rakkaus

Aktiivinen rakkaus tarkoittaa myötätuntoa ihmisiä kohtaan, niitäkin, jotka saavat sapen kiehumaan ja vihakertoimet punaiselle. Jos pakahduttaa sydämensä vihalla toisia kohtaan, se ei ruoki muuta kuin lisää vihaa ja negatiivisia tunteita. Kun ymmärtää omien ajatustensa muokkaavan todellisuutta ja toimintaa, huomaa myötätuntoisella suhtautumisella olevan positiivisia vaikutuksia myös siihen, kuinka hahmottaa ympäristöä ja ihmisten tarkoitusperiä. Vihollista pitäisi siis pyrkiä rakastamaan.

 

Sisäinen auktoriteetti

Jokaisella meissä asuu se pieni “hirviö” eli jokin ikävä kuva, jonka ajattelemme itsemme olevan. Mikä on se sisäinen irvikuva, jonka ajattelet itsesi olevan? Itselläni se on epävarma, yksinäinen ja ulkopuolinen pikku tyttö, jonka kanssa kukaan ei halua leikkiä. Sisäisen auktoriteetin avulla tämä ikävä varjo tulisi paljastaa ja kohdata, luotsata sen kanssa yhdessä tilanteissa, joissa pelottaa nolaavansa itsensä. Sisäinen auktoriteetti on sinun ja tämän varjon kumppanuus kohdata ikävät sosiaaliset tilanteet.

Kiitollisuuden virtaus

Kiitollisuuden virtaus on kiittämistä kaikesta, mitä sinua kohtaan tapahtuu ja tehdään. Kiitollisuutta ei voi olla liikaa ja se tutkitusti lisää onnellisuuden, myötätunnon ja hyväksynnän tunteita. Kaikki mitä sinulle on tapahtunut on tapahtunut syystä. Mielestäni kiitollisuus on yksi voimakkaimia tekijöitä henkisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kun pienistäkin asioista osaa olla kiitollinen, maailma alkaa näyttäytyä eri valossa.

Tahdonvoima

Tahdonvoima on väsyvä ominaisuus. Mutta se auttaa nousemaan kuopasta, se auttaa huomaamaan mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Huomaamaan onko toivoa vielä jäljellä. Tahdonvoima ei tule annettuna vaan se pitää rakentaa itse, se on asia, joka syntyy sinussa sisällä. Tahdonvoima on se pieni kipinä, joka syttyy, kun kaikki on menetetty. Perkele, vielä minä näytän.

Onnellisuuden käsite on mielenkiintoinen, sillä se koostuu monesta palasesta. Jos osaa päästää irti ja hyväksyä itsensä ja asiat sellaisena kuin ne ovat, on jo saanut aavistuksen siitä, mitä onni ehkä on.

Mitä onnellisuus merkitsee sinulle?

_mg_0140

Takaiskuja – Vastatuulesta voittoon

Kuten Fröbelin palikatkin sen on todennut

“Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, täytyy mennä lävitse.”

Oli kysessä sitten suo, viidakko tai muut elämää kurittavat haasteet, ongelmia ei voi peittää tai häivyttää vaan ne tulee kohdata rohkeasti, jotta on mahdollista päästä eteenpäin.

Erilaisissa muutosprojekteissa tulee väistämättä vastoinkäymisiä, joko itsestä riippumattomia tai sitten riippuvia. Ne eivät ole poikkeuksia vaan osa prosessia. Esimerkiksi flunssakausi saattaa pysäyttää hyvin alkaneen treeniputken.

Omalla suhtautumisella on valtava vaikutus siihen, mitä vastoinkäymisistä on mahdollista saada irti.

Ajattele pitkällä tähtäimellä

Yksi väliin jäänyt harjoitus tai treenitön viikko  ei kaada kehittymistä, kunhan pitkällä aikavälillä tekemistä on enemmän kuin tekemättömyyttä. Elämässä on useampia palikoita, joita on hallittava ja välillä on priorisoitava asioita, jotka eivät vie treenitavoitteita eteenpäin.

Tärkeintä on se, miten suhtaudut näihin haasteisiin, kuten väliviikkoihin tai sairasteluun. Hyväksy voimavarojesi rajallisuus ja anna huomio sille, mikä on olennaisinta.

Keskity muihin asioihin

On totta, että takaiskut tai ikävät tapahtumat valtaavat mielen ja ajatukset pyörivät vain ongelman ympärillä. Haasteet tuleekin käsitellä ja pyrkiä hakemaan tilanteeseen ratkaisua. Silloin, kun ajatukset alkavat pyöriä kehää, eikä tilanteesta tunnu pääsevän minkäänlaiseen ratkaisuun, tulisi pyrkiä irtautumaan ajatuksistaan ja tehdä jotain ihan muuta.

Keskittymällä muihin asioihin ja kiinnittämällä huomio johonkin täysin muuhun, antaa tilaa alitajunnalle ratkoa ongelmia. Palatessasi jälleen haasteesi pariin, huomaatkin tarkastelevasi asiaa uudesta näkökulmasta ja löytäväsi uusia näkökulmia tilanteeseesi. Tilanne saattaa ratketa kuin itsekseen tai huomaat, että ongelma on pienempi kuin luulit.

Luota ja anna ajan kulua

Joskus epätoivo valtaa itsensä ihan täysin, eikä tunnelin päässä meinaa näkyä minkäänlaista valoa. Uskoo sitten luojan, pyhän lehmän tai kvanttipartikkelien järjestävän asiat hyvälle tolalle, luottamus siihen, että asiat järjestyvät ennen pitkää vapauttaa itsensä pakonomaiselta tekemiseltä.

Kun uskaltaa päästää hetkeksi irti tekemisestä ja ongelmasta, alkaa alitajunta prosessoimaan ratkaisun syntymiseksi. Samalla säästyy myös henkisiä voimavaroja, sillä kaikkea ei voi kontrolloida.

– —

Takaiskut kuuluvat elämään, mutta omalla suhtautumisellasi ja tilannetta rakentavasti kehittämällä ne tuntuvat pienemmiltä. Mitä kauemmin ongelmia välttää, sitä suuremmaksi mielesi ne kasvattavat. Vastoinkäymisiä ei kannata pelätä vaan pyrkiä kohtaamaan ne rohkeasti.

img_20161120_094210.jpg

 

 

Hetki eräänä sunnuntaina

Mustaa kahvia. Ei ollut maitoa.

Olen metsän keskellä. Hiljaisuus. Ikkunasta näkyy puoliksi jäätynyt järvi ja puut, jotka notkuvat kymmenen sentin lumikerroksen alla.

Puut rätisevät takassa.

Täällä on pysähtynyt tunnelma. Rauha ja aikaa ajatella.

Syksy on kiitänyt eteenpäin. Välillä on tuntunut, että ajatukset juoksevat edellä ja minä yritän epätoivoisesti pysyä perässä. Mutta samalla olen myös nauttinut vauhdista. Uusista haasteista.

En osaa pysyä paikoillani. Enkä halua. Mutta onneksi osaan pysähtyä tarvittaessa.

Juuri sopivasti huomatakseni, että pysyn vielä menossa mukana.

Ja tämä on vasta alkua.

img_20161127_092732.jpg