Salirakkaus

Olin jo pitkään voinut huonosti. Olin ikilaihduttaja. Läskiäläskiä. Pois vain. Eksyin eräässä kesätyössäni 2013 Fastin blogisivujen pariin. Siellä kerrottiin, että läski ei lähde juoksemalla vaan muotoja tehdään salilla. Oho, mitä? Että lihasta hankkimalla kiinteytyisi. Ja syömällä säännöllisesti jaksaa muttei liho.

Täytyi kokeilla. Pyysin ystävääni tekemään minulle saliohjelman ja näyttämään miten homma toimii.

WoW.

Rakastuin, heti.

Koukutuin fiilikseen, joka uuden oppimisesta tuli. Siihen poltteeseen, joka kehoon tulee, kun joudut pikkaisen puskemaan, etkä tee helpoimman kautta. Okei, viimeiset sekunnit ja viimeiset toistot olivat tuskaa, mutta sen jälkeen.. WoW. Hymy ei lähtenyt koko päivänä.

Alkoi se kroppakin pikku hiljaa muuttua. Tosin syöminen ei ollut heti optimaalisinta, mutta sitäkin samalla opettelin.

Hiljalleen oman kehon ulkomuoto se alkoi tuntua merkityksettömältä, koska sitä ymmärsi mikä oikeasti on tärkeää. Hyvä olo ja itsensä ylittäminen. Se, että kehosi pystyy mihin vain. Itse pystyy mihin vain!

Okei okei, kyllä sekin tuntui hyvältä, kun takapuoleen alkoi tulla muotoja ja käsivarret kiinteytyi. Kyselyitäkin alkoi tulla, “sä vissiin treenaat”. Sisäinen hyvinvointi alkoi näkyä ulospäin.

Treenaaminen on muuttunut tulisesta ihastuksesta syvään rakkauteen. Olen koukussa hyvän olon tunteeseen enkä usko, että se ihan hetkeen katoaa. Treenaaminen herättää edelleen kutinaa vatsanpohjassa ja höpsöä innostusta.

Treeneissä voi oppia koko ajan uutta ja harjoittelua monipuolistaa ja muokata juuri siihen suuntaan mihin itse haluaa. Se pitää liekin yllä.

Endrofiiniryöpyt itsensä ylittämisestä, aggressioiden purkamisesta ja ennätysten ylittämisestä tai ihan vain rennosta rauhoittumisesta on jotain sanoin kuvaamattoman koukuttavaa.

Ei ole asiaa, jota liikuntarakkaus ei voisi parantaa.

img_20170211_140702_558.jpg 110kg lovee

Advertisements

#kiittisulle

Toissa viikko oli vastoinkäymisiä täynnä, pinnani oli kireällä, eikä hevillä hymyilyttänyt. Tällaisissa yleisfiiliksissä käännyn helposti sisään päin ja pyrin olemaan mahdollisimman vähän muiden kanssa tekemisissä, jotta fiilis ei tarttuisi muihin.

Haastavista hetkistä huolimatta päiväni pelastivat ihmiset, jotka väläyttivät hymyn juuri oikeassa kohdassa, kuuntelivat tai auttoivat pyyteettömästi. 

Haluaisin, että kiinnittäisimme enemmän huomiota arjen kohtaamisiin ja pieniin tekijöihin, joilla on iso merkitys toiselle ihmiselle.

Haluan siis kiittää sinua ihminen, joka tietämättäsi pelastit päiväni

#kiittisulle opintoneuvoja, joka olit ystävällinen ja avulias todistuspyyntöä jättäessäni, kun olin ensin tunnin taistellut tietokoneen ja tulostimen kanssa yliopistolla.

#kiittisulle työkaveri, joka tietämättäsi piristit päivääni jutuillasi ja valloittavalla hymylläsi.

#kiittisulle työkaveri, jonka kanssa pystyn keskustelemaan ja pohtimaan niin työ- kuin ura-asioitakin, joka ymmärtää ja tukee tarvittaessa. Joka uskoo minuun ja kykyihini.

#kiittisulle bussikuski, joka olit jo lähdössä liikenteeseen, mutta pysähdyit ja odotit juoksevan matkustajan kyytiin.

#kiittisulle ystävä, joka jaksat kuunnella ja tukea vaikeissakin hetkissä. Kanssasi voin jakaa niin ilot kuin surut. Toivottavasti sinä saat myös minulta mitä tarvitset.

#kiittisulle ihminen, joka jaksat aina hymyillä kohtaamisissa. Hymy piristää ja saa aikaan ihmeitä.

Kuka on piristänyt sinun päivääsi?

img_20170204_130114_196.jpg

Milloin saa luovuttaa

Mistä se johtuu, että niin usein sitä hakkaa päivästä toiseen päätään seinään, vaikka on jo kauan sitten tajunnut, että tekee kipeää, kun kallo kolahtaa kovaan betoniin? On yhä uudelleen hämmästyttävää miten tilanteeseen turtuu ja ikävään toimintaan tottuu.

Kysymys kuuluukin, milloin saa luovuttaa. Milloin on aika päästää irti?

Jos on vuosikausia tottunut hakkaamaan päätä seinään, lopettaminen ja toiminnan muuttaminen tuntuu vaikealta. Tottuminen johonkin asiaan ei välttämättä tarkoita, että tapa on hyvä ja sitä kannattaisi jatkaa hamaan loppuun asti. Vaikka pään ja seinän väliin laittaisi tyynyn, ei pehmuste toiminnan idioottimaisuutta poista.

Mikä toiminnan lopettamisessa on vaikeaa?

Hyppy tuntemattomaan on aina pelottavaa. Itse lopettaminen ei ole vaikeaa, mutta haastavaa onkin uskaltaa katsoa, mitä lopettamisesta seuraa. Kun ei tiedä, mitä nurkan takaa saattaisi ilmestyä, kun jättää seinän rauhaan.

Täytyy myös muistaa, että saa luovuttaa. Ei pidä. Kovapäisenä tyyppinä sitä harvoin haluaisi luovuttaa, mutta silloin, kun kaikki kortit on käytetty, voimavarat viety ja menty vähän sen yli, luovuttaminen on ihan ok. Kun huomaat, että pään seinään hakkaaminen ei anna mitään uutta, että se ennemminkin vie energiaa ja tuottaa kipua, tai tuottaisi ellet olisi niin turta. Silloin on aika päästää irti. Silloin saa luovuttaa.

Jos tekemäsi toiminta ei hyödytä sinua tai vie tavoitettasi eteenpäin, luovuta. Päästä irti ja etsi järkevämpää toimintaa.

Kokeile vaikka naulapyssyä.

img_20170206_202403_005.jpg Budapest Jan 2017

Vähän parempi mieli

Työssäni ensimmäinen tavoitteemme on saada asiakas aina paremmalle mielelle kohtaamisessa. Edes vähän parempi mieli kuin ennen kohtaamista.

Minusta tämä on ihan huikeaa, mutta miksei sitä soveltaisi myös itseensä?

Tiesitkö, että voit valita oman suhtautumisesi asioihin ja elämään? Jep, sinulla on varaa valita miten ajattelet vastoinkäymisistä tai onnistumisista. Temperamenttipiirteet vaikuttavat jonkin verran siihen, miten luontaisesti ajattelet, mutta asioihin suhtautuminen on opittu tapa.

Miksi ei siis joka päivä ajattelisi, että tämä on vähän parempi kuin eilinen? Tai että tänäänkin tulee mukava päivä?

Tai kun kohtaa haasteita, niin ajattelee, että näistä haasteista selvitään, niistä oppii ja haasteet vahvistavat. Vaikka sillä hetkellä olisikin ihan helvetin paska olo. Mutta silti.

Koska positiivisella suhtautumalla oikeasti asiat alkavat rullata positiiviseen suuntaan ja kohti onnistumisia.

Miksi käyttää energiaa elämästä tuskailuun, sysätä vastuu jollekin toiselle?

Kun se vastuu ja vapaus valita on itsellä.

Sinä päätät onko tämä päivä mukava vai ihan paska. Miksi tuhlata energiaa turhista asioista murehtimiseen? (Ihan oikeasti, miksi? Mä en ymmärrä.)

Minun päiväni ovat jänniä, hauskoja ja mielenkiintoisia. Vaikka olisin koko päivän pyjamassa yksin kotona ja pesisin pyykkiä. Silloin vasta ollaankin jännän äärellä!

Mitä jos tänään olisitkin vähän paremmalla tuulella kuin eilen?

img_20170121_120349.jpg

Pyykkipäivänä Jännän äärellä.

 

Helppo dieetti – 4 vinkkiä

Dieetin voi tehdä joko helposti tai vaikeasti.

Moni asiakkaani on aloittanut alkuvuodesta dieetin. Aloitin myös omani tammikuun alussa tavoitteena karistella kerääntynyttä rasvamassaa n. 4-5 kuukauden ajan ja kasvattaa lihasmassaa. Omassa dieetissäni on mukana grammamääräinen ruokavalio ja nelisen salikertaa viikossa.

Hyvin on homma alkanut rullaamaan. Onnistuneessa dieetissä on muutama tärkeä tekijä, joka tekee siitä joko helpon tai vaikean.

1. Alkutilanne ja suhtautuminen

Yksi tärkeimmistä tekijöistä dieetin onnistumiseen on se, miten ruokaan ja syömiseen suhtautuu. Ruoka ei saa olla liiaksi tunnetekijä tai syöminen aivan retuperällä – nämä asiat kannattaa ensiksi laittaa kuntoon.

Dieettiä ei kannata aloittaa mikäli perusruokailurytmi ja lautasmalli ovat todella hakusessa. Mikäli perusrunko on hallussa (ruokailu n. 3-4 tunnin välein) ja syömisen säännöllisyys tuntuu itsestään selvältä, dieetin toteuttaminen on helpompaa. Silloin ei muutu juuri muu kuin ruoka-aineiden määrät.

2. Kiellätkö vai valitsetko?

Kyse on suhtautumisesta: valitsetko syödä hyvin, säännöllisesti ja terveellisesti ohjeiden mukaan vai kiellätkö itseltäsi herkut ja mätöt?

Kun teet ruokailusta ja syömisestä valinnan, dieetin mukaan syöminen tuntuu luonnolliselta ja itsestään selvältä. Dieetti on kuitenkin poikkeustila ja ehdit popsia suklaakakkua ja sipsejä sitten myöhemminkin.

3. Huijaa vähän

Tämä on pieni salaisuuteni, joka ainakin auttaa minua onnistumaan: juksaa itseäsi. Rakenna itsellesi herkkuhetkiä ja “lipsu”.

Lipsuminen ei tarkoita hampurilaisateriaa tai suklaalevyä vaan esimerkiksi kahvia kevytmaidolla (vaikka ohjessaa sanotaan rasvaton!) tai välipalan banaanin ajattelemisena herkkuna. Jälleen kyse on ajattelutavasta.

Dieetillä on perusrunko, jota noudattaa, mutta omia herkkuja tai “huijausruokia” on esimerkiksi Cola Zero, sokerittomat sisu-pastillit ja tumma kaakaojauhe kahvissa. Saatan myös herkutella ajoittain yhdellä ekstra-porkkanalla (no okei, ehkä kahdella) tai jopa ekstrahedelmällä. Teen niistä kiellettyjä herkkuja ja keskityn niiden nauttimiseen.

Kuulostaako köyhältä? Ei ole! Oikeastaan aika hauskaa, ja miinuskalorius säilyy (edellytys painonpudotukselle). Huom. alussa kannattaa noudattaa niin kauan täysin ohjeen mukaista syömistä, mutta kun tuntuu ettei enää meinaa onnistua, rakenna mieleesi huijariherkuttelua. 

4. Luota

Dieetissä ja painonpudotuksessa on aina suvannevaiheita ja tahmaista etenemistä. Nälkä vaivaa ja paino ei tahdo pudota. Silloin on hyvä luottaa tekemiseen ja tarkastella kokonaistilannetta. Mikäli oma luotto ei riitä, kannattaa palkata valmentaja, johon luotat ja jolla on kokemusta dieettien läpiviemisestä.

Kannattaa myös ottaa mittoja ja valokuvia edistymisestä, vaaka ei aina kerro kaikkea. Kun mittaat tuloksiasi, näet miten etenet.

img_20170121_105658.jpg

EKSTRA

Keskity syömiseen ja aterioihin, käytä luovuutta. Jos dieetti on toteutettu oikein, sinulla pitäisi olla riittävästi ruokaa lautasella lähes koko ajan (tietenkin kiristyen loppua kohden).

VAAKAKAPINA – TUKEA MUUTOKSEEN

Kaikki elämäntapamuuttujat, liikunnallisen elämäntavan opettelijat tai omaa elämäänsä syömisen ja hyvinvoinnin viidakossa etsimässä olevat:

Yle on aloittanut tänä keväänä jotain aivan huikeaa, oikean ja aidon sisäistä muutosta ruokkivan elämänhallintaprojektin Vaakakapina.

Vaakakapinassa on kovan luokan asiantuntijat kertomassa ja ohjeistamassa miten homma oikeasti menee. Vahvavahvavahva suositus!

<3 Ihanaa Yle. Kiitos.

 

HIMODIEETTI JA 10 KILON PAINONPUDOTUS 2 KK!!

Noniin, kohta on tammikuu ja aika aloittaa kuntokuuri, laihdutus ja elämäntaparemontti. Aika pistää kaikki kerralla kuntoon!

Aika perinteisiä otsakkeita saa taas lukea nopeasta laihdutuksesta ja hirveästä treenimäärästä.

Muuten hyvä idea, mutta voin kertoa ettei onnistu. Pysyvä elämäntaparemontti ei onnistu, jos aikoo ryskäistä kaikki uudistukset kerralla.

Treenien lisääminen nollasta viiteen kertaan viikossa saliharjoittelua ja parit zumbat päälle ei saa aikaan muuta, kuin puoliväkisin väännetyn pari viikkoa ja parin kuukauden palauttelun.

Mikäli kaipaat pysyviä muutoksia ja ikuista rantakuntoa, aloita pienestä.

Koska pään täytyy pysyä muutoksessa ja sisäistää uudet elämäntavat ota muutama asia kerrallaan käsittelyn alle. Tavoitteena voi esim. olla  1-2 kertaa viikossa saliharjoittelua / mielekästä urheilua. Ruokapuolella voit ottaa tavoitteeksi  vaikka aamupalan syömisen ja/tai kasvisten lisäämisen lautaselle.

Meille ihmisille on tyypillistä haluta kaikki kerralla ja heti. Mutta mikäli olet jo ollut vaikkapa 5 tai 10 vuotta reilusti ylipainoinen tai paino on kerääntynyt pikku hiljaa vyötärölle, sitä ei kannata lähteä tiputtamaan rytinällä, mikäli pää ja olemassaolevat elämäntavat eivät ole valmiita muutokseen.

Pysyvä elämäntapamuutos vaatii vahvasti ajattelutavan muutosta. Mikäli ei pelata mielen ehdoilla, ei muutoksestakaan tule mitään. Välillä toki pitää vaatia ja patistaa, mutta lähtökohdan tulee olla miellyttävä ja helpontuntuinen. Ja oikeasti todella pienillä teoilla saadaan valtavia muutoksia!

Painonpudotukseen kannattaa myös hankkia tukea. Kanssani voit lähteä opettelemaan uusia elämäntapoja, saavuttaa tavoitteesi ja treenata itsesi sinulle sopivaan timmiin kuntoon. Katso hinnastoni tästä ja ota yhteyttä!

Nautinnollista tammikuuta!

-Iina

 

Kehittävä perustreeni

Monesti ajatellaan, että pitää hirveästi hifistellä tai tehdä valtavasti treeniä viikossa kehittyäkseen.  Totuus on, että jo 3-4 kertaa viikossa riittää vallan mainiosti kehittämään kroppaa. Tärkeintä on jatkuvuus ja riiittävän raskas rasitus.

Kehittävä treeni on yllättävän yksinkertaista. Kun pyrkii rasittamaan koko kehon n. 2-3 kertaa viikossa yksi tai monijakoisella ohjelmalla, kehitys on todennäköisempää kuin kerran viikossa todella monijakoinen ohjelma tai 5 kertaa koko kroppa läpi.

Treeni kehittää, kun se on riittävän laadukasta ja palautumisesta pidetään huolta. Eli tee mieluummin vähemmän ja laadukkaammin kuin hirveästi hutkien ja sinne päin.

Pidä huoli, että treenaat riittävän raskailla painoilla ja ohjelmastasi löytyy liikkeitä 6-8 toiston alueella.

Viikossa olisi hyvä rasittaa koko kropan lihakset vähintään 2-3 kertaa riittävän kehityksen aikaansaamiseksi.

Treenaa mieluummin 3 kertaa viikossa 45 min kuin 1 kerran viikossa 2 tuntia. Jaota treeniä.

Yksinkertaista asioita.

Jätä pieni nälkä joka treenin jälkeen.

Uskalla asettaa tavoitteet korkealle. Jos olet jostain liikkeestä / painomäärästä haaveillut, todennäköisesti sinulla on mahdollisuus saavuttaa se.

img_20161126_095221.jpg

 

Onni löytyy paskasta

Elämä on osoittanut huumorintajuaan viime päivinä pohtiessani onnellisuutta, sillä oloni on ollut aivan paska. Onnellisuudesta ja hyvästä olosta ei ole ollut tietoakaan, kun kurkkua puristaa, henkeä ahdistaa ja vatsassa tuntuu pahoinvoivalta. Voin kertoa, että aika perseestä.

Kunnon kohtalon ivaa sanoisin, mutta itse asiassa kaikesta paskuudesta taitaa löytyä koko homman ydin.

Kyse on kahdesta asiasta: tunteessa olemisesta ja itsensä ymmärtämisestä.

img_0210

Tunteessa oleminen tarkoittaa sitä, että pystyy olemaan ikävässä tunteessa ilman, että torjuisi tai hukuttaisi tunteen. Kun uskaltaa tuntea kipua, mieleen alkaa nousta lapsuudesta lähtien syvälle kaivettuja asioita, jolloin on tuntenut itsensä kaltoinkohdelluksi.

Kun uskaltaa kohdata kurjan olon ja antaa itsensä tuntea kipua, on mahdollisuus päästä tarkastelemaan haavoittuvaista ja suojatonta olentoa, joka meissä kaikissa asuu. Silloin on mahdollisuus oppia tunnistamaan, mistä tunne johtuu. Mikä tilanne tai kohtaaminen sai aikaan fyysisen reaktion ja tuntemaan vihaa, surua, ahdistusta tai pettymystä?

Peilaamme nykyisyyttä aina menneisyyden tapahtumien ja kokemusten kautta. Aikaisemmin elämässä koetut kipupisteet heijastuvat nykyhetkeen ja siksi olisi tärkeää oppia havaitsemaan ja ymmärtämään, millaiset asiat saavat tunnereaktion aikaan.

Asioiden tarkastelu auttaa erottamaan itselle merkittävimpiä asioita ja pakottaa ottamaan vastuun itsestä. En pystyisi kirjoittamaan tätä tekstiä, jos oloni olisi vielä yhtä kurja kuin se on muutamana päivänä ollut. Mutta onneksi velloin kivuissani, onneksi uskalsin olla.

img_0213

Kurja olo muistutti minua ikävästä, haavoittuvuudesta ja tarpeista. Siitä kuinka aina ajautuu samoihin tilanteisiin, toistaa samoja selviytymismekanismeja ja kuinka sitä kerta toisensa jälkeen laittaa itsensä toissijaiseksi.

Onneksi se myös muistutti minua siitä, kuinka tärkeä ja arvokas olen. Etten saisi väheksyä omia tunteitani ja tarpeitani, että muistaisin arvostaa aina itseäni tarpeeksi.

Kyse on vastakohdista: paska fiilis auttaa näyttämään olennaiset asiat. Kuten onni löytyy kurjuudesta myös kurjuus löytyy onnesta. Se tarkoittaa sitä, että täytenäiseen elämiseen kuuluu koko tunteiden kirjo kurkkua kuristavasta puristuksesta pakahduttavaan onnen tunteeseen. Täysillä eläminen on ajatuksia, kokemuksia ja tapahtumia, joiden merkitystä on mahdollisuus muokata. Onnellisuus on loppujen lopuksi melko yksinkertaista. Se on läsnäoloa hetkessä ja hyvien asioiden huomioimista.

 

IMG_0204.JPG

Ikävä fiilis yrittää osoittaa sinulle, että olet itsellesi arvokas. 

 Miten reagoisit, jos ystäväsi, perheenjäsenelläsi tai lapsellasi on ikävä olo? Menetko lohduttamaan vai käännätkö selkäsi?  

Mitä teet, kun ITSELLÄSI on paha olo? Käännätkö selkäsi? Vai osaatko olla läsnä ja lohduttaa?

 

LUKUVINKKEJÄ: Maaret Kallio – Lujasti lempeä ja Tommy Hellsten – Saat sen mistä luovut. 

KUVAT: Kuuba 2010

Onnen työkalut – kuinka tulla onnelliseksi?

Sain hetki sitten päätökseen Phil Stutzin ja Barry Michaelsin kirjan The Tools – Onnen työkalut. Näiden kahden psykoterapeutin kehittämien “onnen työkalujen” käyttämisen avulla pitäisi löytää onni omasta elämästä. Kirja oli omaan makuuni ehkä hieman liian sensaatiomaisesti tai “eikä siinä vielä kaikki” TV-Shop -tyyliin kirjoitettu, mutta työkalut eivät olleet lainkaan hassumpia.

Kirjassa esitetyt työkalut olivat Mielihalun muuttaminen, Aktiivinen rakkaus, Varjon sisäistäminen, Kiitollisuuden virtaus ja Tahdonvoima. Tässä postauksessa en referoi kirjaa vaan esitän omat näkemykseni työkaluista, jotka ovat erilaisia ajattelumalleja, joiden avulla pystyy muokkaamaan omaa ajattelua ja oppii ymmärtämään itseä. Työkalut ovat siis eräänlaista mielikuvaharjoittelua.

Kun puhutaan onnellisuudesta, tärkeintä on oivaltaa, että kestävää onnellisuuden tunnetta ei voi hankkia ulkoisilla tekijöillä vaan se on sisäinen tunne, joka muodostuu omista ajatuksista ja tunteista sekä niiden tulkinnasta. Onni ei myöskään ole pysyvä olotila vaan sitä pitää aktiivisesti työstää.

Onnellisuudessa on loppujen lopuksi kyse siitä, mitä ajattelet itsestäsi ja ympäristöstäsi ja miten suhtaudut vastoinkäymisiin. Mitä paremmin itsensä ja taustansa tuntee, sen helpompaa on hahmottaa niitä tekijöitä, joista oma onni koostuu.

Mielihalun muuttaminen

Olemme mukavuudenhaluisia otuksia, jotka pyrkivät välttämään vastoinkäymisiä ja kipua viimeiseen asti. Ikävät asiat ovat pelottavia ja vastenmielisiä. Mielihalun muuttaminen tarkoittaa halua mennä kohti kipua ja uskallusta kohdata omat pelkonsa. Kipu kasvattaa ja vastoinkäymiset opettavat. Ilman itsensä haastamista ei voi kasvaa henkisesti.

Aktiivinen rakkaus

Aktiivinen rakkaus tarkoittaa myötätuntoa ihmisiä kohtaan, niitäkin, jotka saavat sapen kiehumaan ja vihakertoimet punaiselle. Jos pakahduttaa sydämensä vihalla toisia kohtaan, se ei ruoki muuta kuin lisää vihaa ja negatiivisia tunteita. Kun ymmärtää omien ajatustensa muokkaavan todellisuutta ja toimintaa, huomaa myötätuntoisella suhtautumisella olevan positiivisia vaikutuksia myös siihen, kuinka hahmottaa ympäristöä ja ihmisten tarkoitusperiä. Vihollista pitäisi siis pyrkiä rakastamaan.

 

Sisäinen auktoriteetti

Jokaisella meissä asuu se pieni “hirviö” eli jokin ikävä kuva, jonka ajattelemme itsemme olevan. Mikä on se sisäinen irvikuva, jonka ajattelet itsesi olevan? Itselläni se on epävarma, yksinäinen ja ulkopuolinen pikku tyttö, jonka kanssa kukaan ei halua leikkiä. Sisäisen auktoriteetin avulla tämä ikävä varjo tulisi paljastaa ja kohdata, luotsata sen kanssa yhdessä tilanteissa, joissa pelottaa nolaavansa itsensä. Sisäinen auktoriteetti on sinun ja tämän varjon kumppanuus kohdata ikävät sosiaaliset tilanteet.

Kiitollisuuden virtaus

Kiitollisuuden virtaus on kiittämistä kaikesta, mitä sinua kohtaan tapahtuu ja tehdään. Kiitollisuutta ei voi olla liikaa ja se tutkitusti lisää onnellisuuden, myötätunnon ja hyväksynnän tunteita. Kaikki mitä sinulle on tapahtunut on tapahtunut syystä. Mielestäni kiitollisuus on yksi voimakkaimia tekijöitä henkisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kun pienistäkin asioista osaa olla kiitollinen, maailma alkaa näyttäytyä eri valossa.

Tahdonvoima

Tahdonvoima on väsyvä ominaisuus. Mutta se auttaa nousemaan kuopasta, se auttaa huomaamaan mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Huomaamaan onko toivoa vielä jäljellä. Tahdonvoima ei tule annettuna vaan se pitää rakentaa itse, se on asia, joka syntyy sinussa sisällä. Tahdonvoima on se pieni kipinä, joka syttyy, kun kaikki on menetetty. Perkele, vielä minä näytän.

Onnellisuuden käsite on mielenkiintoinen, sillä se koostuu monesta palasesta. Jos osaa päästää irti ja hyväksyä itsensä ja asiat sellaisena kuin ne ovat, on jo saanut aavistuksen siitä, mitä onni ehkä on.

Mitä onnellisuus merkitsee sinulle?

_mg_0140