Sunnuntain aamukahvi

Lähes jokaisena viikonlopun aamuna sama ajatus nousee mieleen: hitaat aamut ja rauhassa juotu aamukahvi on yksi parhaimmista asioista mitä tiedän. Lisääntyvän valon myötä aamuista on tullut entistä ihanimpia, kun koko asunto tulvii auringon säteissä.

Keväässä on taikaa. Joka vuosi elää tietoisemmin luonnossa tapahtuvista muutoksista ja seuraa hiljalleen herääviä silmuja puissa ja vihrenevää ruohikkoa.

On kiehtovaa lukea aikaisempia tekstejäni. Edellinen oli joulukuulta. Olen haaveillut ja varmaan tulen haaveilemaan vielä hyvin pitkään, että saisin päivitettyä blogia tai ylipäänsä kirjoitettua enemmän säännöllisesti. Kirjoittaminen kuitenkin jäsentää hyvin ajatuksia. Ja auttaa ajatusryöppyjen purkamisessa selkeämmiksi kokonaisuuksiksi.

On kiehtovaa, miten iän lisääntyessä oma ajatuksen juoksu ei vähene, mutta siihen suhtautuminen muuttuu. Tunteet ja niiden kokeminen ovat voimistuneet vuosi vuodelta, mutta ne eivät määritä samalla tavalla itseä tai omaa olemista. Varmasti se on sekä ikää mutta myös taitoa.

Mieli ja sen mahdollisuudet kiehtovat minua. Olen jo vuosia tutkinut, lukenut ja harjoitellut erilaisia mielenhallinta- ja meditaatiotekniikoita ja ottanut käyttööni itselleni sopivat palaset.

Vaikka haaveilenkin jooga- ja meditaatioretriiteistä Himalajan vuoristoissa tai Intian ashrameissa, eniten mielitreeneistä saa irti arjessa, kotona tai työpaikalla. Hetkissä ja tapahtumissa, jossa me kuitenkin elämme suurimman osan vuotta.

Rauhoittuminen, rentoutuminen, omien ajatusten ja tunteiden tutkailu on yhtä lailla sekä helppoa että äärimmäisen vaikeaa. Mutta joka kerta valtavan palkitsevaa.

On tärkeää pitää sekä kehosta että mielestä huolta. Niitä ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Eikä koskaan tulla valmiiksi.

Sisäänpäin kääntyminen on ihanaa. Kun saa itsensä pysäytettyä, sinne meinaa hukkua välillä liiankin helposti.

Sunnuntai.

 

DSC_0688.jpg

Advertisements

Pää täynnä kysymyksiä

Tekisi mieli kirjoittaa elämää, onnea ja iloa puhkuvia kirjoituksia. Valloitan maailman ja elämä hymyilee! Olen aloittanut tämän tekstin monta kertaa ja pyyhkinyt aina pois. Teksti kuulostaa liian negatiiviselta. Siitä huokuu, että nyt ei mene hyvin.

Eikä menekään. Ja tavallaan menee. Vaikka kaikki olisi hyvin, elämässä väistämättä tulee vaiheita, kun fiilis ei ole parhaimmasta päästä. Isot elämänmuutokset ja pitkäaikainen kuormittavuus laskee vireystasoa mikäli ei pääse riittävästi palautumaan. Jonkin aikaa jaksaa painaa ja puskea, mutta rajakin tulee jossain kohti vastaan. Mitä aikaisemmin osaa kuunnella itseään, sen nopeammin siitä pääsee yli.

Pidän itseni haastamisesta, jokin vetää minua äärirajoille ja ylittämään itseni. Toisaalta en ole kovapäinen ja taidan kuormittua melko helposti, mikäli ympäristö ei tue palautumista tai itse muista herätä riittävän ajoissa. Sitä vain painaa pää jäässä.

Toisaalta olen oppinut itsestäni sen verran, että ymmärrän melko hyvin mistä fiilikset johtuvat. Silti niitä voi olla vaikea kuunnella. Suunta on ollut melko hyvin selvillä aina muutaman vuoden eteenpäin. Silloin on ollut helppo puskea. Nyt en enää tiedä.

Olisi monta polkua, jota seurata. Silti on vaikeaa ottaa ensimmäinen askel. Jääminen on haastavinta. Entäs kuin unelma saattaisi olla tiedossa, mutta vielä kovin kaukana?

Täytyisi löytää ensimmäinen askel.

Hmm.. ehkä nyt pitäisi antaa vain virran viedä.

IMG_20171206_105209.jpg.

 

 

 

Oletko sama ihminen kuin eilen?

Kehomme solut uudistuvat noin kahden vuoden välein, jotkut osasemme jopa nopeammin. Aivojemme hermosolut muodostavat uusia kytköksiä, reitit muuttuvat, vahvistuvat ja katkeilevat. Biologisesti emme siis ole täysin samoja ihmisiä kuin eilen. Myös ajattelumme ja kokemuksemme itsestämme muuttuu.

Ajatellessani itseäni parin vuoden takaa, olin matkalla omaan itseeni ja siihen kuka olen. Mieleni oli valtavassa murroksessa, perkasin itseni sisältä täysin auki ja pääsin purkamaan mieleni lukkoja. Opin ymmärtämään itseäni ja sain työkaluja, joilla käsitellä tunteita ja ajatuksia. Tuo aika oli henkisesti ajoittain hyvinkin raskasta, mutta samalla parhaimpia kokemuksia elämässäni, sillä uskalsin pysähtyä itseni äärelle, antaa itselleni aikaa ja rakentaa itseni uudelleen.

Nyt elämäntilanteeni on melko erilainen. On mahtavaa huomata miten yhden päivän tai hetken aikana syntyy uusia oivalluksia ja ymmärryksiä itsestä tai ympäröivästä todellisuudesta. Miten yksi hetki voi muuttaa sinut ihan eri ihmiseksi kuin eilen.

Olen huomannut, että mielen tulee olla avoin uusille ajatuksille ja kokemuksille, vain silloin voi kasvaa ja kehittyä. Päivä päivältä ymmärtää itseä paremmin ja silti huomaa itsestä yhä uudelleen koloja, joita ei ole aiemmin huomannut.

Emme ole sama ihminen kuin eilen. Muutumme jatkuvasti ja opimme itsestämme uutta joka päivä. Eri tilanteet ja ärsykkeet muokkaavat meistä sen, joka olemme huomenna. Ajatusmaailmamme ja suhtautumistapamme rakentavat merkityksiä ja viimeistelevät sen, keitä olemme. Kun tiedostamme, että kehomme ja mielemme muokkautuu jatkuvasti, voimme muokata sitä myös tietoisesti. Toisin sanoen meistä voi tulla mitä ikinä haluamme.

Elämän tarkoitus on mennä eteenpäin ja tehdä itselleen merkityksellisiä asioita. Se ei ole helppoa, mutta vain silloin tunnemme olevamme elossa.

Tee tavoitteestasi tapa

inkeroinen

Miettiessäni mitä kirjoittaisin tänä aamuna, mieleeni ei tullut mitään. Haluaisin kirjoittaa ja etenkin kirjoittaa säännöllisesti tekstiä, mutta jostain syystä etsin aina inspiraatiota tai aihetta, josta kirjoittaisin. Kuitenkin inspiraatio oikeasti iskee vain hyvin harvoin tai sitten aivan väärässä paikassa.

Jotta saisin kirjoittamisesta säännöllisen harrastuksen, minun pitäisi tehdä siitä ensin tapa. Ei välittää sisällöstä tai tekstin pituudesta, vaan siitä, että tuotan tekstiä säännöllisesti esim. tietyn määrän viikossa tai tiettynä ajankohtana. Kun halutaan aloittaa esim uusi harrastus tai tehdä jostakin toiminnasta pitkäkestoista ja jatkuvaa (esim. liikuntaharrastuksesta), se onnistuu vain, kun toiminnasta luo tavan eli automaattisen toiminnan.

Kuinka tehdä tavoitteesta tapa? Tapojen luominen vaatii ensin tavoitteen, mahdollisimman pienen ja saavutettavissa olevan. Onnistuminen ruokkii uutta onnistumista. Lisäksi se vaatii alussa tietoista työtä ja sunnitelmallisuutta. Opetat itseäsi toimimaan uudella tavalla.

Aina uudesta harrastuksesta ei tule pysyvää. Uuden tavan oppiminen vaatii valtavasti toistoja. Usein jossain kohtaa aletaan lipsua uusista rutiineista. Silloin vaaditaan myös tahtoa laittaa itsensä takaisin ruotuun. Ja mitä helpommat rutiinit on itselleen tehnyt ja kuinka pitkään uutta toimintaa on jaksanut toistaa, sen sujuvammin paluu uusiin tapoihin onnistuu. Itselleen pitää myös muistaa olla armollinen, jos yksi tai kaksi viikkoa 50 jää väliin, se ei haittaa. Kokonaisuus tulee muistaa.

Suunnitelmallisuus auttaa huomattavasti uusien rutiinien sisäistämisessä. Kun joku toiminta on kalenterissa eikä vain ajatuksissa, sen tekeminen on huomattavasti todennäköisempää. Puolisen tuntia alkuviikosta tai edellisen viikon lopusta seuraavan viikon suunnitteluun ja tärkeiden tekemisten kalenteroimiseen tekee ihmeitä ajakäytölle ja tavoitteiden onnistumiselle.

Jos se tästä.

Kevätsää

Keväinen sää vaihtelee aurinkoisesta ja pilvettömästä taivaasta vaakatasossa satavaan räntään hetkessä. Välillä sataa ja paistaa yhtä aikaa. Mutta sieltä se kesä tulee yhtä varmasti kuin joka vuosi.

Säännöllisin väliajoin oma elämäkin tuntuu olevan samanlaisessa säiden sekamelskassa: olet selkeästi menossa kohti uutta ajanjaksoa, mutta vielä asiat eivät ole loksahtaneet kohdilleen vaan eteen saattaa tulla mitä vain tuulenpuuskista lempeästi talojen välistä pilkottaviin auringonsäteisiin. Askel tuntuu kevyeltä ja kesää kohti mennään, mutta pieni epävarmuus ja varaus on pidettävä mukana, sillä sadekuuro voi yllättää milloin vain.

On muistettava, että säätä ei voi kontrolloida. Meidän on mahdollista vaikuttaa vain siihen, miten suhtaudumme tulevaan ja ympäristön olosuhteisiin. Ymmärrämmekö, että keväällä sää voi olla mitä vain. Nautimmeko siitä, että auringonsäteet alkavat lämmittää, mutta yhtä lailla ihmettelemme rakeita, jotka saavat maan rouskumaan jalkojen alla.

Uuden luomiseen liittyy aina epävarmuutta. Vanha jää taakse ja pala palalta uusi elämä rakentuu, muodostuu ja löytää uomansa. Heleän vihreät silmut kasvavat vahvoiksi vihreiksi koivunlehdiksi. Muutos on aina prosessi. Alku tuntuu kaoottiselta, mutta asiaan kerralla keskittyen palaset alkavat loksahdella paikoilleen.

Kevät on täällä.

DSC_3097

Tukisukkasia

Sain Color4Carelta yhteistyöehdotuksen heidän tukisukistaan ja innostuin heti!

Minulla on jo ennestään tukisukkapareja käytössä niin treeneissä kuin tavallisessa toimistoarjessa. Tukisukat auttavat ehkäisemään turvotusta jaloissa ja ainakin kokemukseni mukaan palautuminen jalkatreenistä nopeutuu.

Kaiken lisäksi Color4Caren värivalikoima on ihan huikea! Minulle, joka rakastan kaiken maailman värejä ja kuoseja, valikoima on ihan loistava.

Sukat ovat miellyttävät, sopivasti tukevat muttei kuitenkaan liian tiukat.

img_20170313_204010.jpg

Haaviin tarttui merellistä tunnelmaa ja raitojen raikkautta. Merimiesraita on ikirakkaus. Ensimmäisten kokeilupäivien jälkeen suosittelen lämpimästi!

img_20170313_203940.jpg

Yhteistyössä Color4Care

Tekemisten ja tulosten suhde

Viime aikoina on tullut tehtyä asioita. Paljon erilaisia asioita. Lähinnä töitä. Oma ajankäyttö on ollut kortilla ja on ollut pakko olla tehokas ja aikaansaava, jotta vapaa-aikaakin ehtisi viettää ja palautuminen niin työ kuin treenistressistä olisi riittävää.

Vaikka suurin osa tekemistä asioista olisi mukavia, aina ajoittain on tärkeää miettiä, miksi mitäkin asioita tekee ja mitä ne tuottavat. Jos panosten ja tuotosten suhde on mitätön, toimintaa tulee muuttaa tai vaihtaa. Vuodesta toiseen yhden asian suhaaminen tai liika panostaminen asioihin, jotka eivät tuota konkreettista tai henkistä lisäarvoa, vie pidemmän päälle sekä hermoja että motivaatiokapasiteettia.

Niin omassa työssä kuin vapaa-ajallakin kannattaa keskittyä mahdollisimman paljon asioihin, jotka palkitsevat tai tuottavat joko henkistä tai fyysistä lisäarvoa.

Mikäli jokin asia ei tuota panostuksesta huolimatta, on aika vaihtaa tai muuttaa toimintaa. Miettiä, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä.

dsc_3031.jpg

Salirakkaus

Olin jo pitkään voinut huonosti. Olin ikilaihduttaja. Läskiäläskiä. Pois vain. Eksyin eräässä kesätyössäni 2013 Fastin blogisivujen pariin. Siellä kerrottiin, että läski ei lähde juoksemalla vaan muotoja tehdään salilla. Oho, mitä? Että lihasta hankkimalla kiinteytyisi. Ja syömällä säännöllisesti jaksaa muttei liho.

Täytyi kokeilla. Pyysin ystävääni tekemään minulle saliohjelman ja näyttämään miten homma toimii.

WoW.

Rakastuin, heti.

Koukutuin fiilikseen, joka uuden oppimisesta tuli. Siihen poltteeseen, joka kehoon tulee, kun joudut pikkaisen puskemaan, etkä tee helpoimman kautta. Okei, viimeiset sekunnit ja viimeiset toistot olivat tuskaa, mutta sen jälkeen.. WoW. Hymy ei lähtenyt koko päivänä.

Alkoi se kroppakin pikku hiljaa muuttua. Tosin syöminen ei ollut heti optimaalisinta, mutta sitäkin samalla opettelin.

Hiljalleen oman kehon ulkomuoto se alkoi tuntua merkityksettömältä, koska sitä ymmärsi mikä oikeasti on tärkeää. Hyvä olo ja itsensä ylittäminen. Se, että kehosi pystyy mihin vain. Itse pystyy mihin vain!

Okei okei, kyllä sekin tuntui hyvältä, kun takapuoleen alkoi tulla muotoja ja käsivarret kiinteytyi. Kyselyitäkin alkoi tulla, “sä vissiin treenaat”. Sisäinen hyvinvointi alkoi näkyä ulospäin.

Treenaaminen on muuttunut tulisesta ihastuksesta syvään rakkauteen. Olen koukussa hyvän olon tunteeseen enkä usko, että se ihan hetkeen katoaa. Treenaaminen herättää edelleen kutinaa vatsanpohjassa ja höpsöä innostusta.

Treeneissä voi oppia koko ajan uutta ja harjoittelua monipuolistaa ja muokata juuri siihen suuntaan mihin itse haluaa. Se pitää liekin yllä.

Endrofiiniryöpyt itsensä ylittämisestä, aggressioiden purkamisesta ja ennätysten ylittämisestä tai ihan vain rennosta rauhoittumisesta on jotain sanoin kuvaamattoman koukuttavaa.

Ei ole asiaa, jota liikuntarakkaus ei voisi parantaa.

img_20170211_140702_558.jpg 110kg lovee

#kiittisulle

Toissa viikko oli vastoinkäymisiä täynnä, pinnani oli kireällä, eikä hevillä hymyilyttänyt. Tällaisissa yleisfiiliksissä käännyn helposti sisään päin ja pyrin olemaan mahdollisimman vähän muiden kanssa tekemisissä, jotta fiilis ei tarttuisi muihin.

Haastavista hetkistä huolimatta päiväni pelastivat ihmiset, jotka väläyttivät hymyn juuri oikeassa kohdassa, kuuntelivat tai auttoivat pyyteettömästi. 

Haluaisin, että kiinnittäisimme enemmän huomiota arjen kohtaamisiin ja pieniin tekijöihin, joilla on iso merkitys toiselle ihmiselle.

Haluan siis kiittää sinua ihminen, joka tietämättäsi pelastit päiväni

#kiittisulle opintoneuvoja, joka olit ystävällinen ja avulias todistuspyyntöä jättäessäni, kun olin ensin tunnin taistellut tietokoneen ja tulostimen kanssa yliopistolla.

#kiittisulle työkaveri, joka tietämättäsi piristit päivääni jutuillasi ja valloittavalla hymylläsi.

#kiittisulle työkaveri, jonka kanssa pystyn keskustelemaan ja pohtimaan niin työ- kuin ura-asioitakin, joka ymmärtää ja tukee tarvittaessa. Joka uskoo minuun ja kykyihini.

#kiittisulle bussikuski, joka olit jo lähdössä liikenteeseen, mutta pysähdyit ja odotit juoksevan matkustajan kyytiin.

#kiittisulle ystävä, joka jaksat kuunnella ja tukea vaikeissakin hetkissä. Kanssasi voin jakaa niin ilot kuin surut. Toivottavasti sinä saat myös minulta mitä tarvitset.

#kiittisulle ihminen, joka jaksat aina hymyillä kohtaamisissa. Hymy piristää ja saa aikaan ihmeitä.

Kuka on piristänyt sinun päivääsi?

img_20170204_130114_196.jpg

Vähän parempi mieli

Työssäni ensimmäinen tavoitteemme on saada asiakas aina paremmalle mielelle kohtaamisessa. Edes vähän parempi mieli kuin ennen kohtaamista.

Minusta tämä on ihan huikeaa, mutta miksei sitä soveltaisi myös itseensä?

Tiesitkö, että voit valita oman suhtautumisesi asioihin ja elämään? Jep, sinulla on varaa valita miten ajattelet vastoinkäymisistä tai onnistumisista. Temperamenttipiirteet vaikuttavat jonkin verran siihen, miten luontaisesti ajattelet, mutta asioihin suhtautuminen on opittu tapa.

Miksi ei siis joka päivä ajattelisi, että tämä on vähän parempi kuin eilinen? Tai että tänäänkin tulee mukava päivä?

Tai kun kohtaa haasteita, niin ajattelee, että näistä haasteista selvitään, niistä oppii ja haasteet vahvistavat. Vaikka sillä hetkellä olisikin ihan helvetin paska olo. Mutta silti.

Koska positiivisella suhtautumalla oikeasti asiat alkavat rullata positiiviseen suuntaan ja kohti onnistumisia.

Miksi käyttää energiaa elämästä tuskailuun, sysätä vastuu jollekin toiselle?

Kun se vastuu ja vapaus valita on itsellä.

Sinä päätät onko tämä päivä mukava vai ihan paska. Miksi tuhlata energiaa turhista asioista murehtimiseen? (Ihan oikeasti, miksi? Mä en ymmärrä.)

Minun päiväni ovat jänniä, hauskoja ja mielenkiintoisia. Vaikka olisin koko päivän pyjamassa yksin kotona ja pesisin pyykkiä. Silloin vasta ollaankin jännän äärellä!

Mitä jos tänään olisitkin vähän paremmalla tuulella kuin eilen?

img_20170121_120349.jpg

Pyykkipäivänä Jännän äärellä.