Hetki eräänä sunnuntaina

Mustaa kahvia. Ei ollut maitoa.

Olen metsän keskellä. Hiljaisuus. Ikkunasta näkyy puoliksi jäätynyt järvi ja puut, jotka notkuvat kymmenen sentin lumikerroksen alla.

Puut rätisevät takassa.

Täällä on pysähtynyt tunnelma. Rauha ja aikaa ajatella.

Syksy on kiitänyt eteenpäin. Välillä on tuntunut, että ajatukset juoksevat edellä ja minä yritän epätoivoisesti pysyä perässä. Mutta samalla olen myös nauttinut vauhdista. Uusista haasteista.

En osaa pysyä paikoillani. Enkä halua. Mutta onneksi osaan pysähtyä tarvittaessa.

Juuri sopivasti huomatakseni, että pysyn vielä menossa mukana.

Ja tämä on vasta alkua.

img_20161127_092732.jpg

Advertisements

Kommentoi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s