Miltä tuntuu palautua?

Palautin viikonloppuna pro gradu -tutkielmani, kolme päivää viimeistelin tekstiä, jota en ollut pystynyt kunnolla työstämään melkein kolmeen viikkoon. Deadline oli maanantaina, palautin työni sunnuntaina. Lauantaina alkoi helpotuksen tunne: kohta tämä on ohi, muutamia tunteja enää, sunnuntaina viimeiset viimeistelyt ja yksi ajatussyöppö oli pistetty eteenpäin arvioitavaksi.

Sunnuntai tuntui sumulta, väsyneeltä. Lähetin graduni tarkastukseen ilman sen suurempia tunteita. Väsy on ollut vielä alkuviikosta.

Tänään keskiviikkona alkaa tuntua normaalilta. Kolmena yönä yli 9 tunnin yöunien jälkeen ja vain olemalla  mahdollisimman paljon vapaa-ajalla.

Miltä tuntuu, kun stressi purkautuu ja jokin iso ajatuskapasiteettia vievä möykky katoaa?

Helvetin hyvältä.

Nyt tajuan, että edelliset kolme viikkoa ovat olleet todella todella kuormittavia. Työ ja uudet asiakkuudet ovat vieneet paljon ajatuskapasiteettia, gradun viimeistely on pyörinyt mielessä, muut henkilökohtaiset asiat vieneet oman osansa. Lisänä fyysinen kuormitus treenistä ja energiavajeesta. Vaikka olen pyrkinyt huolehtimaan jaksamisesta, olen lähinnä pitänyt hommaa käynnissä ja nyt vasta pääsee palautumaan kunnolla.

Selvisin kiireviikoista, mielestäni vielä aika hyvin. Säännöllinen ja terveellinen syöminen, riittävä unen saanti aina kuin mahdollista ja vapaiden hetkien ottaminen kiireen keskellä varmasti auttoivat siinä, että olo on jo kolmen päivän jälkeen suhteellisen normaali. Kun tietää, että stressitilalle on deadline, sen jaksaa puristaa. Deadlinen jälkeen on tärkeää muistaa ajoittaa myös riittävästi aikaa palautumiseen. Etenkin henkinen palautuminen vie aikaa. Tämän viikon saan järjestellä rästiin jääneet asiat ja ensi tiistaina karistan viimeisetkin pölyt ja lähden viikoksi Kroatian aurinkoon.

Stressin kokeminen ja palautuminen on yksilöllistä. Omalla kohdallani akuutin stressin katoaminen kropasta toi koko keholle rentouttavan tunteen, keveyden tunne on uskomaton. Sen jälkeen iski uupumus: olisin voinut vain nukkua ja olla tekemättä mitään. Onneksi se on ollut pääosin mahdollista ja olen antanut itseni vain olla. Ja nukkua. Ajatukset ovat pyörineet omia uomiaan.

Riittävän palautumisen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Jos päätä on kuormittanut jokin todella iso projekti tai muu aikaa ja energiaa vievä tekijä, myös palautumisessa kestää. On varattava tarpeeksi aikaa ja lepoa, jotta mieli palaa oikeille raiteille.

Nyt energiatasot alkaa hiljalleen normalisoitua, mutta iisejä päiviä ja lepoa tarvitaan. Ja rennosti aion ottaakin.

Kuluneiden viikkojan aikana on tullut myös huomattua selkeästi oman rajallisuutensa. Olenko superihminen, joka suoriutuu monesta asiasta tehokkaasti ja hyppää seuraavasta tehtävästä toiseen? En todellakaan. Jaksaminen arjessa monen asian puskiessa päälle yhtä aikaa vaatii todella huolellista suunnittelua ja palautumisaikaa aina kun mahdollista. Runsaasti unta ja aikaa ajatella. Pari isompaa asiaa kykenee handlata ihan hyvin samanaikaisesti, kolmas alkaa jo olla aika taiteilua.

Ehkä se, mikä onkin auttanut jaksamaan, on oman rajallisuutensa hyväksyminen, että aina ei jaksa, ettei ehkä pystykään. Voimavarani riittävät vain muutamaan asiaan kerrallaan ja etenkin siksi, että haluan tehdä asiat hyvin ja keskittyä niihin. Määrä ei todellakaan korvaa laatua. Kun rajallisuutensa hyväksyy, oppii karsimaan turhia asioita pois ja energiaa keskittyä niihin akuuteimpiin tilanteisiin lisääntyy.

Olen huomannut, että tämä joka paikan (ex-)suhailija tarvitsee myös kiireettömyyttä. Nautin siitä, että saan keskittyä ja tehdä asiat huolella, ehdin ajatella voidakseni synnyttää jotain uutta, rakentaa uusia ajatuksia ja kehitellä ratkaisuja. Pohdiskella.

Olenko vielä täysin palautunut? En. Vaikka ajatus alkaakin pikku hiljaa lentämään, huomaan, että uusiin juttuihin lähteminen tuntuu vielä hieman liian raskaalta. Mutta eiköhän parin rauhallisemman viikon jälkeen homma ala taas luistaa.

Nyt on hyvä olo. Nautin tästä. Kiireettömyydestä. Siitä, että saan kunnolla keskittyä kivoihin juttuihin kuten työhöni ja omaan treeniini. Kirjoittamiseen. Ja kaikista parasta on, että  jälleen on aikaa (ja etenkin ajatuskapasiteettia) ystäville ja läheisille.

Vuoden graduilu on ohi, kohta on aika keskittyä tulevaan. Ja kevääseen.

wp-1459945357613.jpg

P.S. Treeniprokkikseeni liittyen. Stressin purkautumisen vaikutus yli kaksi kuukautta samassa kohdassa junnaanneeseen kehonpainoon: viikossa paino putosi yli 1,5 kiloa.

 

Advertisements

Kommentoi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s