Paris

Edellisen kerran palasin Pariisista kotiin noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Ajattelin, että nyt saa riittää. Kaupunkiin ei ole tarvetta palata, enkä ikinä asuisi niin ahtaassa, ihmisiä täynnä olevassa kaupungissa, jonka keskusta vilisee amerikkalaisia ”oh my god”-turisteja, ja jossa ainoa pala luontoa on tarkasti metallisilla aidoilla ja porteilla rajatut puistot, joiden nurmikoiden välissä kulkee kulmikkaat hiekkapolut. Mutta silti. Pariisi. Ei rakkauden, taiteen ja kulttuurin keskus vaan synkeän harmauden, haitarimusiikin ja tyhjien pimenevien katujen ja katukahviloiden kaupunki, jonka yhtäaikainen sirous ja rujous hämmentää ja lumoaa. Ja jonne on vain palattava uudelleen ja uudelleen.

IMG_0240

Olen käynyt Pariisissa useammin, kuin missään muussa kaupungissa, siis jos asuinkaupunkejani ei lasketa. Pariisi on ollut toinen niistä kaupungeista, joissa olen aina halunnut käydä (toinen on vielä kokematta oleva New York). Se on kaupunki joka on julma ja ärsyttävä, mutta samalla huumaava sekoitus metron kolinaa, autojen vihaisia tööttäyksiä ruuhkassa ja harmonikalla tai viululla soitettuja la Vie En Rosen sävelmiä. Kaikki nämä kietoutuvat yhteen lukuisten ravintoloiden asiakkaiden aterimien iloisesta kilinään ja puheensorinaan muodostaen kaupungin tunnussävelen.

_MG_0107

Kaupunki edustaa minulle yksinäisyyttä, ajatuksia ja itsensä löytämistä. Elokuvateattereita, täytettyjä patonkeja ja Starbucksin Grande Americanoa avec lait écrémé. Niin. Pariisi voi olla mitä vain, Pariisissa voit olla mitä vain. Kaupunki tyhjentää ajatukset ja pakottavat elämään hetkessä, katsomaan ympärille, haistelemaan ja kuuntelemaan. Kaupungissa kaikki aistisi heräävät henkiin.

IMG_0431

_MG_0128

Vaikka en enää ikinä haluaisi asua Pariisissa, herää kaipuuni sinne aina uudestaan. Kävelemään tunnista toiseen pitkin koukeroisia katuja, hakemaan ’menu’ -lounas jostakin lukuisista café boulangeriesta ja sen kummemmin suunnittelematta mihin päivä johtaa. Kaupunki on muodostunut paikaksi, jonne palaan, kun tarvitsen sinetin ja yhteenvedon menneille tapahtumille ja uudet tuulet ovat puhaltamssa. Tuo likainen, haiseva ja harmaa kaupunki on jotain, joka tuntuu aina yhtä omalta ja henkilökohtaiselta. Kaikessa moniulotteisessa ikiaikaisuudessaan, pysähtyneisyydessään, kauneudessaan, töykeydessään ja siroudessaan Pariisi edustaa ennen kaikkea muutosta.

Pariisi-kutina on alkanut, ehkä ensi keväänä?

_MG_0102

Advertisements